Minusta se näyttää musteläiskältä

Tappajahoitaja-lööpit ovat jälleen pulpauttaneet pintaan yhden terveydenhuollon kestopuheenaiheista, nimittäin työntekijöiden soveltuvuustestauksen.

En lakkaa ihmettelemästä sitä lapsenomaista uskoa, jolla monet suhtautuvat ns. persoonallisuustestien kykyyn seuloa hakijoista sopivimmat. Harva näistä testeistä täyttää alkeellisimpiakaan reliabiliteetin vaatimuksia, ja validiteettiä on usein jo määritelmällisesti mahdotonta todistaa. Jos testi sanoo, että olet "intuitiivinen" ja "spontaani", niin siihen on vaikea väittää vastaan.

Reliabiliteetti on sitä luokkaa, että suosittu Myers-Briggs-tyyppi-indikaattori antaa 47 prosentille vastaajista eri persoonallisuustyypin uudella testikerralla. Ja tällä testillä testataan Amerikassa vuosittain yli kaksi miljoonaa työnhakijaa!

Validiteetissäkään ei ole kehumista. Dagens Nyheter -lehti järjesti muinoin kokeen, jossa vertailtiin erään laajalti käytössä olevan persoonallisuustestin ja "astrologisen luonnekuvan" tuloksia. Useimmat koehenkilöt arvioivat astrologisen luonnekuvan olevan osuvampi kuvaus heidän persoonallisuudestaan.

Aiheeseen liittyen, uusimmassa Lääkärilehdessä oli arvostelu psykopälpätystä ja -rahastusta vastustavasta kirjasta nimeltä Älkää säätäkö päätänne, häiriö on todellisuudessa. Opus vaikuttaa kiinnostavalta, pitänee silmäillä jos näkyy joskus kirjastossa.

Myöhempi lisäys:
Olen positiivisesti yllättynyt siitä, että arkkiatri Pelkonen on rohjennut julkisesti epäillä soveltuvuuskokeiden luotettavuutta ja kutsunut niitä palikkatesteiksi. Yleensä hän on vain kaivannut aiheeseen kuin aiheeseen lisää keskustelua, pohdintaa, selvityksiä ja mietiskelyä. Tosin taisi hän joskus kritisoida laajamittaista huumetestaustakin, ja oli tietysti oikeassa siinäkin. Isojen joukkojen rutiininomainen testaaminen muutaman marginaalitapauksen takia on tuhlausta.

Reseptinkirjoitusoikeus

Hädin tuskin on muuntokoulutushanke saatettu ansaittuun haudan lepoon, kun tuore terveysministerimme on jo ajamassa hoitajien reseptinkirjoitusoikeutta. Hoitajat saisivat määrätä yleisimpien lääkkeiden lisäksi mm. röntgentutkimuksia ja laboratoriokokeita. Hoitajajärjestöjen kerrotaan kannattavan hanketta.

Minä olen hieman hämmentynyt, koska muistelen elävästi lukeneeni lehdestä, kuinka kova kiire ja työtaakka hoitajilla on jo omissa töissään. Pitääkö heille vielä siirtää lääkäreidenkin hommat? Ja jos hoitajan tehtävä on lääkitä, niin kenen tehtävä on sitten hoitaa?

Looginen jatkoaskel olisi tietysti pikakouluttaa parempikuntoiset potilaat tekemään osan hoitajien tehtävistä. Syöttäminen, peseminen ja vessaan taluttaminen sujuu varmaan ilman ammattikorkeakoulututkintoakin.

Potilasresursseja voisi hyödyntää laajemminkin terveydenhuollossa. Kukaan tuskin huomaisi eroa, jos alan taloustieteilijät, sosiologit ja ministeriön miehet rekrytoitaisiin vastaisuudessa suljetuilta osastoilta.

Luominen ja tuska

Palatessani kesälomalta huomasin, että joku kaunosielu on koristanut asuntoni julkisivua ns. katutaiteella. Kolme kookasta mustaa kirjainta on piirretty rennolla otteella. Sulavat tussinvedot viestivät dynaamisesta elinvoimaisuudesta ja spontaanista ilmaisuvoimasta. On ilahduttavaa nähdä, etteivät vallanpitäjät ole täysin onnistuneet tukahduttamaan nuorison luovuutta.

Pahoittelen vain sitä, että en päässy ihailemaan mestaria työssään. Voima-lehdestä ja Kapinatyöläisestä olen lukenut, että kaikki tila on julkista tilaa, ja että taide ei voi olla rikos. Tässä hengessä olisin halunnut palkita artistin scarification-tyyppisellä body modification teoksella. Kuulemma Malesiassa ja Singaporessa valtio kiittää katutaiteijoita ihan lakisääteisesti tällä tavoin. Oltaisiinpa Suomessakin yhtä taideystävällisiä.


"Rikoksen palkka", 1994.
Rottinki orvaskedelle