More than meets the eye

TAYSiin ilmestyi vuodenvaihteessa Suomen ensimmäinen leikkausrobotti. Robotti soveltuu erityisesti eturauhassyövän leikkaushoitoon.

Epäilen, että kyseessä on aikaisemminkin eturauhassyöpää vastaan taistellut autobotti, Optimus Prime:

Näkymätön Samarialainen

Tulin tässä miettineeksi, miten terveyskeskuksissa voi olla työvoimapulaa, kun jokainen terveydenhuoltoa käsittelevä nettikeskustelu kuitenkin on niin täynnä köyhistä ja vanhoista syvästi välittäviä laupiaita Samarialaisia?

Tiedättehän tyypin: "terveyspalveluista ei saa rahastaa", "hoitojonot ovat ihmisoikeusrikkomus" jne. Miksei yksikään heistä pyri vapaaehtoistyöhön terveyskeskuksiin?

Terveyskeskuksissahan on paljon työtä, joka ei vaatisi erityistä koulutusta: mummojen taluttamista, pukemisessa ja riisumisessa avustamista, mustekasettien vaihtamista, paperimuodossa tulleiden tietojen kirjaamista tietokoneelle, yhteystietojen etsimistä jne. Jos tämäntyyppiset hommat vietäisiin lääkäreiltä ja hoitajilta, riittäisi aikaa paljon enemmän varsinaiseen medisiinaan.

Kysyttäessä valtaosa kansalaisista vakuuttaa olevansa syvästi huolestuneita vähäosaisten terveydenhuollosta. Pirkanmaalla on 25000 työtöntä, ja työssäkäyvilläkin on nykyään varsin paljon vapaa-aikaa aikaisempiin sukupolviin verrattuna. Eläkkeellä on valtava määrä terveitä ja pirteitä kuusikymppisiä. Luulisi, että näillä lähtökohdilla terveydenhuoltoon olisi tarjolla yllin kyllin vapaaehtoistyöstä kiinnostuneita. Mikä yhtälössä ei täsmää?

Potilaspula

Olen vakaasti sitä mieltä, että potilaiden koulutusmääriä olisi lisättävä reippaasti, sillä Suomessa on selvästikin huutava pula lääketieteen opiskelijoiden tutkimuksiin ja toimenipiteisiin suostuvista potilaista.

Urologian opetuspoliklinikalla ei näkynyt edes vilausta pippelistä, kun suurta yleisöä säikähtäneet potilaat peruuttivat aikansa. Katetroitavia potilaita sentään löytyi juuri ja juuri yksi per opiskelija, mutta Cystofixin laittamista ei ole vielä kukaan tarvinnut.

Sisätautien päivystyksessä kävi illan aikana enemmän lääkäreitä kuin potilaita, hyvä kun sain napattua itselleni edes yhden potilaan. Pujahdin potilaiden toivossa kirurgian puolelle, mutta sieltäkin löytyi vain kaksi tutkimatonta tapausta, joista kumpikin oli niin humalassa, ettei tutkimisesta meinannut tulla mitään.

Ainuttakaan rannemurtumaa en ole vielä nähnyt, joten toivon, että pian tulisi kunnon pääkallokelit. Reumaosastolta ei meinannut löytyä yhtäkään nivelpunktion tarpeessa olevaa potilasta. Onnistuin sentään hankkimaan muutaman "tiskin alta".

Leikkaussaleissa ongelma tuntuu olevan se, että tarpeeksi yksinkertaisia tapauksia ei tahdo löytyä, tai ei ainakaan oikeaan aikaan. Yleensä pöydällä makaa nukutettuna joku monimutkaisempi tapaus, jonka ympärillä seisoo iso joukko seniorilääkäreitä puukot kourassa. Opiskelijat mahtuvat vain kuikuilemaan takarivistä. Sitten onkin aika siirtyä seuraavalla erikoisalalle.

Ehdotan siis opetuspotilaiden sisäänoton reilua lisäämistä. Lisäksi jonkinlainen "koulutuksellinen lisätutkimus" -vaihe pitäisi määrätä pakolliseksi kaikille potilailla. Eihän ole oikein, että potilas saa yhteiskunnan kustantaman hoidon, mutta ei suostu mitenkään osallistumaan yhteiskunnan kehittämiseen. Ennen kuin potilas pääsisi erikoislääkärin vastaanotolle, hänen pitäisi esim. suostua kandien sisätutkittavaksi, tuseerattavaksi ja skopioitavaksi.