Morbus fictus

I'm sorry Doc, I'm afraid I can't let you do that

2011-02-16T22:09:00.005+02:00

IBM on näemmä kehittänyt Watson-nimisen tekoälyjärjestelmän, joka pieksee useimmat ihmisvastustaja Jeopardy! -tietovisassa. Enpä muista, koska olisin viimeksi ollut näin innostunut teknologian kehityksestä.

On nimittäin selvää, että luonnollista kieltä prosessoivalla tekoälyteknologialla olisi runsaasti sovelluksia myös lääkärintyössä. Kliinisen päätöksenteon tueksi on visioitu tietokoneapua jo ainakin 60-luvulta saakka, mutta tulokset ovat toistaiseksi olleet kehnoja. Tyhmät tietokoneet ovat ymmärtäneet vain strukturoidun datan päälle, ja kaiken lääketieteellisen tiedon strukturointi on ennalta tuhoon tuomittu urakka. Jotta tekoälystä olisi enemmän apua kuin vaivaa, olisi sen pärjättävä luonnollisen kielen monimerkityksellisyyden kanssa. Watson osoittaa, että tämä päivä on jälleen hetken lähempänä. Vaikka kone ei edelleenkään "ymmärrä" kysymyksiä tai vastauksia, näyttäisi massiivinen rinnakkaislaskenta eri todennäköisyysalgoritmeilla tuottavan usein hämmästyttävän hyviä vastauksia.

Watson pieksee ihmiskilpailijat (Youtube)

Ajatuksia Watsonin hyödyntämisessä terveydenhuollossa (Youtube)

Doc Nukem Forever

2011-02-07T22:41:00.004+02:00

Mielestäni yksi ihmiskunnan vaikuttavimmista aikaansaannoksista on Hagia Sofia, joka oli lähes tuhannen vuoden ajan maailman suurin kirkko. Rakennuksen käsittämättömän koon ohella hämmästystä aiheuttaa myös sen rakennusaikataulu. Jättiläiskirkko pystytettiin 500-luvun teknologialla vain viidessä vuodessa - siis huomattavasti nopeammin kuin vaikkapa Olkiluodon kolmas ydinvoimala, jonka parissa on nyt tuherrettu jo seitsemän vuotta.

Nämä rakennusaikataulut tulivat mieleeni, kun luin Lääkärilehdestä, etttä sähköistä reseptiä on kehitetty Suomessa yli 20 vuotta, eikä loppua vielä näy. Mutta mikäs kiire tässä on, itänaapurissakin rakennettiin kuuluisaa Iisakinkirkkoa kokonaiset 40 vuotta. Sähköinen resepti on kuitenkin jo paljon lähempänä valmistumista kuin toinen ikuisuusprojekti, kansallinen terveysarkisto.

Jos oikein hyvin käy, joku Googlen tai Microsoftin tapainen kansainvälinen ohjelmistotalo kehittää ihan oikeasti toimivat järjestelmät ennenkuin Suomessa päästään sotkemaan sairaaloita ja terveyskeskuksia kotikutoisilla purkkavirityksillä. Tämän kokoisesta maasta ei yksinkertaisesti löydy riittävästi resursseja ja osaajia niin ison ohjelmistoprojektin kunnolliseen toteuttamiseen.

Lentoemäntien palkoista

2010-12-01T16:29:00.006+02:00

Iltasanomat on julkaissut kaikkien kateellisten iloksi tietoja lentoemojen palkoista. Keskiansion ja keskimääräisten työtuntien perusteella voidaan laskea, että Finskin matkustamohenkilökunta ansaitsee noin 35 euroa per työtunti. Ei hullummat tienestit, tiedän että Suomessa aika moni lääkärikin tekee hommia pienemmällä palkalla. Hoitajista nyt puhumattakaan.

Lentoemoilla on toki hankalat työajat ja vastuu toisten turvallisuudesta, mutta samaa voisi sanoa hoitsuistakin. En yhtään ihmettele, että Finnair on vihjaillut rekrytoivansa jatkossa työvoimaa ulkomailta. On vaikea nähdä, miksi esim. Aasian kaukolennoilla pitäisi olla suomalaista eikä aasialaista matkustamohenkilökuntaa. Sirot ja pienikokoiset aasialaistytöt ovat kuin geneettisesti luotuja puikkelehtimaan ahtaiden lentokoneiden käytävillä, ja palveluasennekin on yleensä kohdallaan. Hong Kongin, Singaporen, Malesian ja Taiwanin lentoyhtiöiden palvelu on pääsääntöisesti erinomaista.

Aasiaan matkustavan on joka tapauksessa varauduttava siihen, ettei tule saamaan palvelua suomen kielellä. Tervedenhuollossa puolikieliset ulkomaanvahvistukset aiheuttavat selvästi enemmän käytännön ongelmia. Hektisessä leikkaussalissa tulee helposti väärinkäsityksiä jos kielitaito ei ole täydellinen. Myöskään iäkkäät ja huonokuntoiset potilaat eivät juuri ulkomaankielistä perusta. Suorastaan surkuhupaisia piirteitä internationalismi saavuttaa siinä vaiheessa, kun Venäjän mafiaa vainoharhaisesti pelkäävä potilas lähetetään lataamoon, jonka päivystävä psykiatri on vahvalla venäläisellä aksentilla varustettu Anatoli Sergejevits.

Mielenterveyspotilaista ja ampuma-aseista

2010-10-28T21:11:00.003+02:00

Yleisön pyynnöstä palaan pidemmältä kirjoitustauolta kertoakseni mielenkiintoisen potilastapauksen. On sopivaa, että kyseessä on juuri mielenterveyspotilas. Eduskunta on nimittäin tällä viikolla säätänyt uuden aselain, jonka mukaan lääkärillä on velvollisuus varoittaa poliisia sellaisista potilaista, jotka ovat sopimattomia pitämään hallussaan ampuma-asetta. Lukija voi miettiä, olisiko itse uskaltanut antaa aseita tämän potilaan käsiin.

Miespuolinen potilaamme on koulutukseltaan juristi. Ruumiinrakenteeltaan hän on pitkä ja luiseva. Hänen kerrotaan olleen lapsena lukutoukka ja kärsineen nuorena miehenä luulotaudista. Luonteeltaan hän on taipuvainen yksinäiseen pohdiskeluun, mutta viihtyy säännöllisesti myös muiden seurassa.

Potilaan omaisten ja ystävien mukaan hänen merkittävin luonteenpiirteensä on "syvä melankolia", ja hänen kuvaillaan elävän "synkkyyden luolassa". Hänellä on usein tapana herätä aamuisin istumaan takan ääreen, missä hän pohtii maailman menoa ja siteeraa murhellisia runoja.

Potilaan ollessa 26-vuotias hänen tyttöystävänsä kuolee yllättäen lavantautiin. Tämän jälkeen potilas on tavallistakin alakuloisempi ja puhuu toistuvasti itsemurhasta. Hän mm. mainitsee ystävälleen, ettei uskalla kantaa mukanaan taskuveistä, sillä hän pelkää heikkona hetkenä käyttävänsä sitä itseensä. Naapurit huolestuvat tilanteesta siinä määrin, että he sopivat pitävänsä vuorotellen potilasta silmällä.

Potilas pääse tämän masennusepisodin yli turvautumatta ammattiapuun, mutta sairastuu 32-vuotiaana uudestaan. Näihin aikoihin hänellä on työkiireitä ja vastoinkäymisiä uralla. Potilaalla on toinen huono-onninen naissuhde, ja kihlauksen purkautuminen on ilmeisesti viimeinen pisara. Vaikea depressio ajaa potilaan vuoteenomaksi, ja tässä vaiheessa hän hakee siihen ensimmäisen kerran apua lääkäriltä.

Potilas myös kirjoittaa mielialaongelmistaan kirjeessä eräälle ystävälleen: "En tiedä tulenko koskaan paremmaksi, pelkään kovasti että en. Tällaisena pysyminen on joka tapauksessa mahdotonta; minun on joko kuoltava tai parannuttava."

Ystävä on ymmärrettävästi huolissaan potilaan kuolemantoiveista. Hän takavarikoi potilaan huoneesta partaveitset ja muut vaaralliset esineet. Lisäksi hän kutsuu potilaan hermolomalle sukunsa maatilalle. Tämä osoittautuu hyväksi ratkaisuksi, sillä uudessa ympäristössä potilaan mieliala vähitellen paranee.

Potilaalla on myöhemminkin elämässään muutamia lievempiä jaksoja alakuloisuutta, mutta hänen työkykynsä kuitenkin pääsääntöisesti säilyy niiden aikana. Ajoittaisesta masennustaipumuksesta huolimatta potilas menestyy urallaan erinomaisesti, ja nousee erääksi aikansa tunnetuimmista ja vaikutusvaltaisimmista miehistä.

Julkisuudella on kuitenkin varjopuolensa. Potilaan ollessa 56:n vuoden iässä katsomassa erästä näytelmää, salamurhaaja kävelee hänen taakseen ja ampuu häntä .44 -kaliiperisella pistoolilla lähietäisyydeltä takaraivoon.

Ampuja - jolla ei tiettävästi ollut mielenterveysongelmia - pääsee pakenemaan sekasorron keskellä. Yleisössä istunut sotilaskirurgi rientää auttamaan, ja havaitsee heti potilaamme vamman olevan kuolettava. Vasemman korvan takana olevasta ampumahaavasta tursuaa aivokudosta ja verta, ja hengitys on vaivalloista. Kahden muun paikalle hälytetyn lääkärin kanssa sotilaskirurgi päättää kuljettaa potilaan viereiseen majataloon kuolemaan. Siellä hänet joudutaan asettelemaan sänkyyn poikittain, sillä hän on liian pitkä mahtuakseen siihen suorana. Potilas kuolee yhdeksän tunnin kuluttua tulematta missään vaiheessa tajuihinsa.

Ellette ole jo arvanneet, kenestä historiallisesta henkilöstä on kysymys, löytyy vastaus kommenttilaatikosta.

Julkisesti rahoitetut urheilustadionit ovat korruptiota

2010-05-13T15:45:00.003+03:00

Rahapula pidentää leikkausjonoja eikä kroonikoille tahdo löytyä pitkäaikaispaikkoja, mutta siitä huolimatta Tampereen kaupungilla on varaa laittaa 19 miljoonaa urheiluhallin rakentamiseen.

Urheilupalatsien rakentaminen verovaroin on suhteellisen uusi ilmiö. Roomalaiset toki pykäsivät amfiteatterinsa pystyyn sotaretkiltä ryöstettyjen rikkauksien ja orjatyövoiman turvin, mutta esim. joukkueurheilun kulta-aikaan 1900-luvun alussa lähes kaikki USA:n jättistadionit rakennettiin yksityisellä rahoituksella. Kuitenkin 50-luvulta alkaen NFL, NBA, NHL ja kumppanit ovat keksineet vierailla säännöllisesti amerikkalaisen veronmaksajan kukkarolla.

Ilmiö on mielenkiintoinen. Kansantaloudellisessa tai -terveydellisessä mielessä stadionien ja monitoimihallien tukeminen verovaroista on älytöntä. Se edustaa eturyhmäkähmintää ja korruptiota tyylipuhtaimmillaan, ja on mahdollista lähinnä poliitikkojen ja urheiluseurojen johdon läheisten suhteiden ansiosta. Kyseessä on viihdetoimiala, jolla ei liigasysteemien ansiosta vallitse juuri mitään taloudellista kilpailua, ja joka maksattaa investointinsa toisten kukkaroista.

Yksityiskohdista kiinnostuneiden kannattaa lukea maineikkaassa "Journal of Economic Perspectives" -lehdessä julkaistu artikkeli, jossa ilmiötä analysoidaan vähän tieteellisemmästä näkökulmasta. Melkein saman asian ajaa viihteellisempi kirjoitus "What Do Professional Athletes Have in Common With Bankers?"

Jaa että urheilu edistää kansanterveyttä? Älkää naurattako. Hartwall-Areenoilla ja Karjala-turnauksilla on enemmän tekemistä keskioluen ja nuuskan myynninedistämisen kuin kansanterveyden kanssa. Jere Karalahden tapaiset roistot demonstroivat ammattilaisjääkiekon arvomaailmaa ja elämäntapaa tyylipuhtaimmillaan.

Monitoimihalleissa pyörivien rock-konserttien tukeminen verovaroista on vielä pöyristyttävämpää. Miksi julkisen sektorin pitäisi maksaa siitä, että joku ulkomaalainen nisti tulee tänne örisemään karkeuksia ja mainostamaan päihde- ja promiskuiteettipitoista elämäntapaansa?

Mitä Freud sanoisi hevosharrastuksesta?

2010-04-20T18:43:00.000+02:00

Muistan ihmetelleeni jo koulupoikana, miksi huomattava osa yläasteen tytöistä oli niin innostuneita hevosista ja ratsastamisesta. Osa luki hevoslehtiä, toiset piirtelivät hevosen kuvia vihkojen sivuille, ja ratsastusleirejä odotettiin kuin joulua.

Kaikkein erikoisinta oli se, että ratsastaminen oli niin leimallisesti tyttöjen harrastus. Yhdestäkään hevoshullusta pojasta en ole kuullut, vaikka luulisi ritarien ja lehmipoikien kulkuneuvon vetoavan yhtä lailla pikkupoikiin.

Asia on askarruttanut minua säännöllisesti aikuisikään saakka, kunnes satuin törmäämään psykoanalyyttiseen selitykseen. Sigmundin tytär Anna Freud arveli pikkutyttöjen hevoshulluuden johtuvan seuraavista seikoista:

Hikinen, rytmisesti reisien välissä liikkuva lihaksikas ori tyydyttää esipuberteettisen tytönmielen tiedostamattomia, primitiivisiä autoeroottisia mielihaluja.
Hevosen hoitaminen tarjoaa kanavan äidillisen hoivavietin toteuttamiseen.
Oman kehon jatkeena toimiva hevonen on tapa kompensoida peniskateutta.
Pyrkimyksessa hallita ja kouluttaa hevosta on tosiasiassa kyse fallisesta sublimaatiosta.

Voiko tuosta enää psykoanalyysi parantua? Täytynee esitellä näitä oivalluksia seuraavalle tapaamalleni hevosharrastajalle. Jos vastaanotto ei ole myötämielinen, pitää vain todeta, että kieltäminen ja repressio ovat tyypillisiä esimerkkejä epäkypsistä puolustusmekanismeista.

Markkinatalous voittaa aina

2010-04-13T20:10:00.002+02:00

Uusi eurolääkäriasetus tekee tuloaan. Sen mukaan vastavalmistuneiden lääkäreiden on jatkossa suoritettava terveyskeskuspalvelunsa suorassa työsuhteessa kuntaan. Näin on tarkoitus päästä eroon pahamaineisista keikkafirmoista ja vuokratyövoimasta.

Vaan päästäänkö? Kysynnän ja tarjonnan rautaista lakia kun ei yleensä kumota poliittisilla asetuksilla.

Näyttääkin siltä, että jatkossa keikkafirmat välittävät entiseen tapaan työvoimaa pikkukuntiin, ja toimintaan tulee vain kosmeettinen muutos, jotta uuden asetuksen kirjain saadaan täyttymään.

Asetuksen mukaan lääkärin on oltava suorassa työsuhteessa kuntaan. Mutta mikään ei taida estää keikkafirmaa perimästä kunnalta rekrytointipalkkiota, josta se voi tilittää edelleen välitetylle lääkärille hieman bonusta virkaehtosopimuksen mukaisen palkan lisäksi.

Oftalmologista huumoria

2010-02-14T18:00:00.000+02:00

Q: Why is the the Argyll Robertson pupil (often caused by neurosyphilis) also known as a "prostitute's pupil"?

A: Because it accommodates but does not react.

Terveisiä Absurdistanista

2010-02-10T22:31:00.001+02:00

Nyky-Suomessa lääkäriltä saattaa kulua jopa kaksi kolmasosaa vastaanottoajasta paperien ja tietokoneen kanssa näpräämiseen. Kaikki pitää kirjata moneen kertaan ja eri järjestelmiin. Oppineet tohtorit naputtelevat kaksisormijärjestelmällä potilaiden paperisten esitietolomakkeiden tai verenpaine- ja PEF-korttien lukemia tietokoneelle.

Sellaiset tietotekniset ihmeet kuten copy ja paste eivät ole vielä saavuttaneet kaikkia potilastietojärjestelmiä, vaan esim. pitkä lista laboratoriotuloksia on kopioitava käsin labraohjelmasta KELA:n lausuntoon.

Lääkitystietoja kliksutellaan ensin potilastietojärjestelmän reseptiosioon, printataan sitten paperille leimalla ja allekirjoituksella varustettavaksi, ja sanellaan lopuksi vielä uudestaan potilaskertomukseen.

Kun tiedot tutkimuksista ja diagnoosista on vihdoin saatu potilastietojärjestelmään, naputellaan samoja asioita vielä uudestaan koodimuodossa laskutusta ja tilastointia varten.

Tietojen haku on vähintäänkin yhtä hankalaa kuin kirjaaminen. Osa tiedoista voi löytyä vain vanhoista paperikansiosta. Laboratoriotulosten katseluun tarvitaan luonnollisesti eri tunnus kuin potilaskertomuksen selaamiseen. Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä vallitsee juridinen ja teknologinen muuri, jonka yli tieto kulkeen vain hitailla paperilähetteillä ja -palautteilla.

Läheskään kaikki järjestelmät eivät ilmoita uusista tiedoista, vaan lääkärin on kliksuteltava "päivitä" -nappia tai käynnistettävä koko ohjelma uudestaan, nähdäkseen ovatko potilaan tutkimustulokset jo ilmestyneet tietokantaan. On oikeastaan ihme, ettei esim. tieto röntgenkuvassa tai kudosleikkeessä havaitusta syövästä katoa systeemin uumeniin nykyistä useammin (yhden kohtalokkaan tapauksen tiedän).

Ohjelmistopäivitysten yhteydessä dataa ei suinkaan aina siirretä uusiin järjestelmiin, vaan vanhat tiedot saattavat löytyä ainoastaan jostakin vuosikausia sitten käytöstä poistetusta kuva-arkistosta. Se taas voi vaatia toimiakseen jonkun tietyn, vanhentuneen version selaimen Java-tulkista, eikä siksi suostu käynnistymään kuin osalla toimipisteen tietokoneista.

Ulkopuoliselle kaikki tämä sähläys tietysti näyttäytyy siten, että lääkäriltä riittää yhä vähemmän aikaa varsinaiseen potilaiden tutkimiseen ja toimenpiteiden tekemiseen.

Päättävien tahojen ratkaisu on se, että hoitajia yritetään pikakouluttaa diagnostiikkaan ja toimenpiteisiin, jotta lääkäri voisi rauhassa keskittyä paperi- ja ATK-hommiin. Jos hoitaja hoitaa vaikkapa silmämunan sisään pistettävät lääkeinjektiot tai antibioottien määräämiseen, jää lääkärille vastaavasti aikaa esim. selvittää, miltä tietokoneelta löytyy sellainen Adobe Acrobatin versio, jolla THL:n uudet PDF-lomakkeet suostuvat aukeamaan.

On köyhä maamme, siksi jää

2010-02-02T15:34:00.002+02:00

Julkisesta terveydenhuollosta keskusteltaessa nousee nykyään päällimäiseksi ainainen valitus rahan puutteesta. Terveydenhuolto on kuulemma nykyään kestämättömän kallista. Julkisella sektorilla ei muka ole muuta mahdollisuutta, kuin tinkiä leikkausten ja vuodepaikkojen määrästä, maksattaa lääkkeet ja tarvikkeet potilaiden omasta pussista, ja tarjota työntekijöille vaatimattomia palkkoja.

Tällainen puhe on yleensä propagandaa, jonka tarkoituksena on ohjata julkiset varat terveydenhuollon sijasta tavalla tai toisella puhujan omaan pussiin.

Kovien lukujen valossa Suomi ei ole erityisen köyhä tai velkaantunut muihin maihin verrattuna. Lisäksi, siihen nähden, kuinka vauras Suomi on, käytämme poikkeuksellisen vähän rahaa terveydenhuoltoon. Nämä Tilastokeskuksen ja OECD:n luvut puhukoon puolestaan.

Julkinen velka 2007

Julkisyhteisöjen nettovarallisuus 2006

Public health expenditure per capita (US$ PPP, OECD 2007)
Country
Norway	4005
United States	3307
Denmark	2968
Austria	2875
France	2844
Ireland	2762
Germany	2758
Iceland	2739
Canada	2726
Sweden	2716
Switzerland	2618
United Kingdom	2446
Australia	2266
Finland	2120
Italy	2056
New Zealand	1937
Spain	1917
Greece	1646
Hungary	980
Korea	927
Poland	733
Mexico	372

Valelääkäri lumevalvonnassa

2010-01-12T16:45:00.005+02:00

Media herkuttelee tapauksella, jossa väärennetyillä papereilla töihin päässyt valelääkäri on saanut puoskaroida terveyskeskuksessa kuukausitolkulla, ilman että kenenkään epäilykset olivat heränneet.

Tapaus kertoo karua kieltä siitä, kuinka itsenäisesti ja vailla ohjausta ja valvontaa lääkärinalut monissa terveyskeskuksissa työskentelevät.

Maallikkopotilaiden kanssa voi pärjätä sairaalasarjoista opituilla elkeillä, mutta kollegojen kesken jutellessa bluffin luulisi paljastuvan. On laskettu, että lääketieteen opiskelija oppii kahden ensimmäisen vuoden aikana noin 20000 uutta sanaa. Kyllä ohjaavan lääkärin hälytyskellot soivat, jos kandilla ole hajuakaan, mitä proksimaalinen, pneumothorax, peritoniitti, pleuraneste ja parafimoosi tarkoittavat. Mitä ilmeisimmin valekandilla ei kuitenkaan ole ollut mitään tosiasiallista valvontaa ja ohjausta.

Nyt kun julkisen terveydenhuollon valvonta on paljastunut näin riittämättömäksi, ehdotan, että ainoastaan täyslaillistetut lääkärit saisivat työskennellä suorassa virkasuhteessa kuntaan. Nuoret eurolääkärit ja kandit velvotettaisiin perehtymään perusterveydenhuoltoon hyvin resursoitujen yksityisten lääkäriketjujen palveluksessa. Onhan selvää, että hyväkuntoisten työterveyspotilaiden kynsisilsat ja selkäsäryt olisivat paljon turvallisempi aloituspiste lääkärinhommien opettelulle, kuin terveyskeskusten monisairaat vanhukset ja sosiaalitapaukset.

Ars Moriendi

2009-12-16T16:40:00.002+02:00

Lehdistö kertoo nuorison innostuneen murhaamaan itseään. Erikseen mainitaan hissikuilun pohjalle henkensä heittänyt 14-vuotias tyttö.

Minäkin olen viime aikoina törmännyt useampaan tapaukseen, joissa teinit tai nuoret aikuiset ovat yrittäneet itsemurhaa hyppäämällä. Täytyy kyllä sanoa, että hyppääminen on aivan helvetin huono tapa yrittää itsemurhaa. Todennäköisyys päästä hengestään on yllättävän pieni, mutta luunsa kyllä saa tohjoksi, sisäelimiä repeilee ja halvaantuminen ei ole harvinaista. Tuskin se elämä invalidina ainakaan parampaa on.

Geo Stone -salanimellä kirjoittava farmakologi Johns Hopkinsin yliopistosta on kirjoittanut opuksen nimeltä "Suicide and attempted suicide", jossa kerrotaan seikkaperäisesti eri menetelmien tehokkuus ja turvallisuus. Sieltä voi etsiä verrattain harmittoman tavan hakea poikaystävän tai vanhempien huomiota, mutta toisaalta myös pomminvarman konstin syöpäsairauden terminaalivaiheen välttämiseen.

Maßnahmen gegen die Republikflucht

2009-12-10T19:23:00.002+02:00

Suomalainen terveyskeskusjärjestelmä on aikoinaan apinoitu DDR:stä, joten ei ole lainkaan yllättävää, että moni muukin asia terveydenhuollossamme edustaa samaa moraalista ja älyllistä traditiota.

Kun markkinatalouden ylivoimaisuus alkoi käydä selväksi Itä-Saksan kansalaisille, päätti kommunistinen hirmuhallinto rakentaa muurin estääkseen omien kansalaistensa joukkopaon. Sama mentaliteetti elää ja voi hyvin niiden suomalaisten keskuudessa, jotka haluavat taata terveyskusten lääkärityövoiman rajoittamalla lääkärien vapautta valita työpaikkansa. "Miksi turhaan yrittää tehdä terveyskeskuksista kilpailukykyisiä työpaikkoja, kun voidaan yksinkertaisesti pakottaa lääkärit niihin töihin?" Näinhän moni maallikko ja poliitikko ajattelee.

Vaikka jätettäisiin yhden ammattiryhmän pakkotyöllistämiseen liittyvät ilmeiset moraaliset ongelmat huomioimatta, on pakkotyö terveyskeskuksissa ääliömäinen idea. Vastavalmistunut, pakon alla työskentelevä europalveluksen suorittaja on tehoton ja kallis sähläri verrattuna kokeneeseen ja motivoituneeseen yleislääkäriin. Perusterveydenhuollon ongelma ei ole se, etteikö sinne saataisi lääkäreitä, vaan se, etteivät lääkärit pysy siellä. Perusterveydenhuolto ei tarvitse lyhyttä keikkaa lusivia euroja, vaan väestönsä tuntevia, kokeneita yleislääkäreitä. Vastoin yleistä harhaluuloa terveyskeskuslääkärin työ ei ole helpompaa kuin spesialistin. Yleislääkärin homma - valikoimattoman potilasmateriaalin yksinäinen tutkiminen ja hoitaminen spartalaisella välineistöllä - vaatii kovaa kliinistä kokemusta. Jos se puuttuu, toimii yleislääkäri vain kalliina ja epäluotettavana portinvartijana erikoissairaanhoitoon.

Pakottamiseen ja vaihtoehtojen rajoittamiseen turvautuminen leimaa terveyskeskukset lopullisesti paikoiksi, joissa työskentelevät ainoastaan ne, jotka eivät muualle pääse. Pakkopullasta jää paska maku suuhun, ja entistä harvempi haluaa jäädä alalle kun minimipalvelus on suoritettu. Itsekin voisin kuvitella tekeväni tulevaisuudessa yleislääkärin työtä, mutta en todellakaan sellaisen työnantajan palveluksessa, joka joutuu turvautumaan pakkoon saadakseen työvoimaa.

Der Hölle Rache kocht

2009-12-07T21:22:00.005+02:00

Aamulehdestä pisti silmiini Sofi Oksasen kuva Linnan juhlista. Mietin hetken, missä olen nähnyt asun aikaisemmin, mutta sitten tajusin. Hehän ovat kuin kaksi marjaa:

Yön Kuningatar, kiukkuinen satuhahmo Mozartin Taikahuilusta

Sofi Oksanen, kiukkuinen goottikirjailija

Vampyyrien vetovoimasta

2009-12-05T22:58:00.002+02:00

Useampi fiksuna pitämäni täysi-ikäinen nainen on viime aikoina ollut tohkeissaan jostain vampyyrielokuvasta. Luulin näiden vampyyridraamojen kohdeyleisön olevan hädin tuskin menstruoivat teinigootit, mutta taisin olla väärässä.

Nykyään vampyyrifantasiat ovat naisyleisöiden suosiossa. On ollut Anne Ricen vampyyrikirjat ja niiden filmatisoinnit, Coppolan romanttinen Dracula-leffa, Buffy ja Angel, HBO:n True Blood, sekä epälukuinen liuta muita seksiä tihkuvia vampyyrisarjoja, joiden nimiä en edes tiedä. Musiikin puolella sellaiset soittoniekat kuin 69 Eyes ja HIM ovat haalineet runsaasti naispuoleisia faneja hyödyntämällä vampyyriteemoja.

Vampyyrihömppä sinänsä ei kiinnosta erityisemmin itseäni, mutta feminiininen psyyke kylläkin. Mikä siis saa naiset hurahtamaan verenimijöihin?

Pahat pojat ovat tietysti kiehtoneet tyttöjä aina. Vaikka ei kuuluisikaan niihin naisiin, jotka lähettävät rakkauskirjeitä sarjamurhaajille, on säännöistä viis veisaavissa miehissä selvästikin jotakin kiehtovaa. Kuten bloggaava psykiatri The Last Psychiatrist huomauttaa, monien naisten mielestä psykopaatit ovat jollakin tapaa "pelottavan hurmaavia". Onko kyse siitä, että psykopaatit huokuvat karismaa, koska he eivät kärsi samanlaisista epävarmuuksista ja ahdistuksista kuin tavalliset Virtaset?

Väkivaltaisten ja kohtalon kiroamien vampyyrirakastajien vetovoimaan liittynee myös sellaisia psykologisia ilmiötä kuin Tukholma-syndrooma, Nightingale-ilmiö ja raiskausfantasiat. Väkivahva ja dominoiva, mutta yhteiskunnan marginaalissa elävä ja auringonvalolle haavoittuvainen vampyyri on paitsi pelottava ja seksikäs, myös sääliä ja hoivaviettiä herättävä. Lisäksi vampyyriromansseissa on usein mukana jonkinlainen tuhkimotarina: komea, vaikutusvaltainen muukalainen tempaisee tavallisen tytön harmaan arjen tylsyydeltä ja tekee hänestä jotakin ainutlaatuista.

Koska vampyyrit eivät vanhene, on vampyyrielokuvissa mahdollista kuvata kokeneemman herrasmiehen ja teinitytön romanssia, ilman että ikäero näyttäisi irstaalta. Satavuotiaassa mutta siloposkisessa vampyyrissä yhdistyy nuoren ja vanhan rakastajan parhaat puolet. Ja mikäpä hivelisi enemmän feminiinistä itsetuntoa kuin ajatus siitä, että vuosisatoja elänyt ja kaiken jo nähnyt vampyyri rakastuisi yllättäen yhteen ainoaan kuolevaiseen naiseen. Kuinka romanttista!

Vampyyrikavaljeerien suosio auttaa myös ymmärtämään, miksi naistenhakkaajille riittää aina naisia hakattavaksi. Väkivaltaisen poikaystävän tavoin vampyyrikään "ei ole oikeasti paha, sillä on vaan juomisongelma, ja sitä paitsi se rakastaa mua tosi paljon".

Vampyyriromanssien suosio luultavasti kertoo jotakin faniensa psyykestä, eikä se taida olla kovin mairittelevaa. Toisaalta eipä miehillekään suunnattu romanttinen viihde (lue: porno) anna erityisen imartelevaa kuvaa yleisöstään.

Suomalaiset kirjailijat

2009-11-25T17:10:00.004+02:00

Viime päivien uutisotsikot ovat herättäneet minussa halun varoittaa kanssaihmisiäni suomalaisista kirjailijoista. Suomalainen kirjailijahan on usein juoppo, väkivaltainen, seksuaalisesti holtiton ja henkisesti epävakaa.

Tyypillinen suomalainen naiskirjailija on hankkinut maineensa ulkoisilla avuillaan, esim. poseeraamalla Playboyn alastonkuvissa. Tyypillinen mieskirjailija taas harrastaa seksiturismia, ja sekaantuu esim. 15-vuotiaisiin gambialaisiin tyttöihin. Avioliitoissaan kirjailija epäonnistuu jopa neljään kertaan, ja uraan kuuluu tyypillisesti ainakin yksi sairaalahoitoa vaativa juoppohuulluskohtaus. Väkivaltaista puoltaan suomalainen kirjailija osoittaa kuristamalla teinipoikia ja riehumalla juovuksissa kauppakeskuksissa. Tottuneena valehtelijana kirjailija syyllistyy riemumielin petokseen, jos sillä tavoin voi huijata enemmän avustuksia ja kirjastokorvauksia.

Tyypillinen suomalainen kirjailija kärsii myös mielenterveysongelmista. Milloin hän ei piehtaroi lapsuudentraumoissaan tai sairasta syömishäiriötä tai masennusta, on hän ajautumassa median kanssa ongelmiin huomiohakuisen luonnehäiriönsä vuoksi.

Kirjottaisin aiheesta enemmänkin, mutta naiset ja lapset ovat vielä tältä päivältä hakkaamatta. Lukijan kotitehtäväksi jääköön selvittää, keihin kirjailijoihin kirjoituksen toisessa kappaleessa viitataan.

Isyystestit pakollisiksi

2009-11-21T12:32:00.001+02:00

New York Times kirjoittaa miehistä, jotka ovat halpojen Internet-isyystestien avulla saaneet tietää kasvattavansa jonkun muun lasta. Käsittelin itse samaa aihetta jo muutama kuukausi sitten.

Tällaisen asian paljastuminen jälkikäteen on sekä aisankannattajalle että lapselle psyykkisesti tuhoisaa, eikä tilanteessa yleensä ole olemassa sellaista ratkaisua, joka kunnioittaisi kaikkien osapuolten oikeuksia. Ainoa tapa ennaltaehkäistä näitä tragedioita olisi testata isyys rutiininomaisesti kaikkien syntyvien lasten tapauksessa. Silloin mies voisi tehdä informoidun päätöksen siitä, haluaako hän sitoutua lapsen kasvattamiseen, vaikka ei olekaan biologinen isä.

Jos testi otettaisiin automaattisesti kaikilta, jäisivät yksikkökustannukset olemattomiksi. Isyystestiin ei tarvittaisi kuin kaksi nopeaa sutaisua pumpulipuikolla isän ja lapsen posken limakalvolta. Testiä ei myöskään koettaisi epäluottamuslauseeksi puolisolle, mikäli se tehtäisiin rutiinisti kaikille.

Minusta testaamisessa olisi vain etuja. Paitsi oikeustaisteluja ja rikkinäisiä perheitä, se todennäköisesti vähentäisi myös syrjähyppyjä, tai ainakin lisäisi todennäköisyyttä, että niiden yhteydessä käytettäisiin ehkäisyä, mikä olisi tautienkin leviämisen kannalta hyvä juttu.

Jotkut ovat sitä mieltä, että on lapsen etu, jos aisankannattaja on onnellisen tietämätön totuudesta. En kuitenkaan usko, että onnellinen perhe-elämä voi perustua petokseen. Jos lapsi on saanut alkunsa syrjähypystä, on varsin todennäköistä, että liitto päättyy joka tapauksessa jossain vaiheessa eroon.

Kaikkein tärkein argumentti petosta vastaan on kuitenkin se, että luultavasti se kuitenkin paljastuu jossain vaiheessa. Geeniteknologian kehittyessä käy aina vain epätodennäköisemmäksi, että tällainen asia voisi pysyä koko elämän ajan salaisuutena. Ihmisten perimää tullaan lähitulevaisuudessa testaamaan laajamittaisesti monenlaisten riskitekijöiden varalta, ja lääkkeitä ja hoitoja tullaan räätälöimään geenien perusteella. Valistuneet ihmiset tulevat tilaamaan itsestään edullisia geenikarttoja aivan samaan tapaan kuin he nykyään haluavat tietää kolesteroliarvonsa.

Miksi kukaan rehellinen ihminen vastustaisi automaattisia isyystestejä?

Lupaavia uutisia raskausmyrkytyksestä

2009-11-19T16:48:00.006+02:00

Lääketieteessä on muutamia varsin yleisiä ja vakavia sairauksia, joiden syitä ei vuosisatojen pähkäilystä huolimatta ymmärretä. Eräs tällainen tauti on raskausmyrkytys eli pre-eklampsia. Usein tauti on lievä ja aiheuttaa odotavalle äidille vain verenpaineen nousua ja hieman turvotusta, mutta pahimmillaan pre-eklampsia voi edetä eklampsiaksi eli raskauskouristukseksi. Tämä jo muinaisten kreikkalaisten tuntema tila on sekä äidille että sikiölle hengenvaarallinen.

Ikävä kyllä, sairauden perimmäistä syytä ei tiedetä. Yhden teorian mukaan tauti johtuu immunologisen toleranssin häiriöstä. Sikiössä ja istukassahan on isästä peräisin olevaa vierasta perimää, ja äidin immuunipuolustus saattaa reagoida sitä vastaan. Immunologisen teorian puolesta voisi puhua mm. se, että sairaus vaikuttaisi olevan yleisempi ensisynnyttäjillä, jotka eivät ole vielä "ehtineet tottua" isän perimään. On nimittäin havaittu, että mikäli seuraavalla lapsella onkin eri isä, on uudelleensynnyttäjän sairastumisriski taas yhtä suuri kuin ensisynnyttäjällä. Myös pariskunnan pitkä asuminen saman katon alla ennen raskautta vähentää pre-eklampsian todennäköisyyttä.

Tällaiset havainnot ovat saaneet osan tutkijoista epäilemään pre-eklampsian johtuvan siitä, että äiti ei ole kehittänyt riittävää allogeenistä toleranssia isän HLA-kudostyypille.

Seuraava ajatus on tietysti miettiä jonkinlaista siedätyshoitoa. Luonnollisin tapa altistaa elimistöä vieraille proteiineille on ruuansulatuskanava, sillä sen limakalvoissa on runsaasti lymfaattista kudosta, joka erottelee jatkuvasti haitallisia patogeeneja ja harmittomia antigeenejä toisistaan.

Mikä siis olisi käytännöllisin tapa altistaa äidin ruuansulatuskanavaa isän proteiineille, erityisesti liukoisille HLA-molekyyleille? Osa lukijoista saattaakin jo aavistaa, mihin tämä päättelyketju on etenemässä.

Mahdollisen vastauksen saamme tanskalaistutkijoilta, jotka vertailivat pre-eklampsiaan sairastuneita ja tervettä verrokkiryhmää, ja havaitsivat mielenkiintoisen ilmiön:

Correlation between oral sex and a low incidence of preeclampsia: a role for soluble HLA in seminal fluid?

Sitaatti abstraktista:

The present study shows that oral sex and swallowing sperm is correlated with a diminished occurrence of preeclampsia which fits in the existing idea that a paternal factor is involved in the occurrence of preeclampsia.

Tutkijat korostavat, että tulokset ovat hyvin alustavia, ja tutkittu potilasmääräkin on varsin pieni. Ihmettelen kuitenkin, ettei naistenlehdissä ole laajemmin tiedotettu tästä lupaavasta terveysniksistä. Hoito tiedetään joka tapauksessa varsin turvalliseksi, joten kenties tulevien äitien kannattaisi niellä vähän muutakin kuin D-vitamiinilisää?

Army of Lovers

2009-11-08T17:40:00.003+02:00

Maanpuolustusasioita miettiessä mieleeni muistui, että eräs antiikin Kreikan pelätyimmistä taisteluyksiköistä oli Theban Pyhä Joukko. Tämän arvostetun eliittijoukon erikoisuus oli se, että taistelijaparit olivat kaikki homorakastavaisia. Ideana oli, että sotilaiden urhoollisuus olisi vertaansa vailla, kun jokainen taistelisi oman armaansa rinnalla.

Logiikka ilmeisesti toimi, sillä Pyhä Joukko pysyi pitkään voittamattomana. Se mm. taisteli menestyksekkäästi itseään kolme kertaa suurempaa spartalaisarmeijaa vastaan, ja auttoi tekemään Thebasta hetkeksi Kreikan mahtavimma kaupunkivaltion.

Herooiset homohopliitit kuitenkin kohtasivat loppunsa Khaironean taistelussa vuonna 338 eKr., kun he joutuivat ylivoimaisen makedonialaisen armeijan piirittämäksi. Pyhä Joukko ei silti milloinkaan antautunut, vaan taisteli sankarillisesti viimeiseen mieheen saakka. Makedonian kuningas Filippos II oli niin vaikuttunut Pyhän Joukon vastarinnasta, että itki nähtyään kaatuneiden rakastavaisten röykkiöt, ja pystytti urhoollisten vastustajiensa kunniaksi muistomerkin.

Ehdotan, että Suomeen perustetaan samanlainen vinoviettisten eliittiyksikkö, Haminan Pyhä Joukko.

Tällä olisi kaksi merkittävää positiivista puolta:

Puolustusvoimien junttimainen ja homofobinen imago saisi kertaheitolla kyytiä
Myös stereotypia homoista falsetissa honottavina puppelipoikina tulisi korjattua. Välitunneilla homottelu loppuisi äkkiä, kun mielikuva tyypillisestä homosta olisikin Chuck Norrisia kovempi supersotilas.

Kommandohenkisten tehtävien lisäksi tämä huippukoulutettu ja -varustettu joukko voisi toimia myös presidentin henkivartiokaartina. Seksuaalivähemmistöjen oikeuksista kiinnostuneen presidenttimme kunniaksi siitä käytettäisiin aina näissä tehtävissä nimeä Leibstandarte Tarja Halonen.

Yksikön motto olisi latinaksi "Tosimiesten hommissa naiset ovat vain tiellä", ja koulutuksessa vihjailtaisiin kaikkien suurten sotilaskomentajien Aleksanteri Suuresta Mannerheimiin olleen miesten miehiä. Myös heraldiset tunnukset heijastelisivat yksikön erikoisluonnetta, mutta kenties on parempi jättää niiden graafiset yksityiskohdat lukijan mielikuvituksen täydennettäväksi.

Arkkitehtuurista ja hoitotieteestä

2009-11-04T13:47:00.003+02:00

Sairaalan kylkeen, entisen laitospesulan paikalle noussut Tampereen yliopiston uusi Arvo-rakennus (onko pöyhkeämpi nimi mahdollinen?) on näemmä saanut jonkun arkkitehtipalkinnon. Tähän en voi sanoa kuin: uskomatonta!

Laitoksen ulkoseinillä on toki "voimakas muoto ja kontrasti" kuten palkintoraati toteaa, mutta käyttötarkoitukseensa se on täysin sopimaton.

Aloitetaan vaikka siitä, että ulkonäkösyistä lafkan ulko-ovet on sijoitettu juuri väärälle puolelle. Lääkäriopiskelijat ja sairaalan henkilökunta saavat tehdä päivittäin monen sadan metrin ylimääräisen lenkin kulkiessaan Arvo-rakennukselta sairaalalle. Jottei talon kiertäminen kävisi liian helposti, on suunnittelija vielä rakentanut sen kylkeen tyylikkään kiviesteen. Jatkuvasti näkee kiireisiä professoreita ja opiskelijoita loikkimassa huterien kivenmulkeroiden päällä. Ensimmäinen nilkkamurtuma on vain ajan kysymys.

Luentosali ja ruokala ovat alimitoitettuja, mutta tyhjää tilaa on uhrattu näyttävälle aulalle ja portaikolle. Lasisten väliseinien ansiosta portaikosta avautuukin hieno näkymät laitoksen työntekijöiden hameiden alle. Naulakot ovat liian pienet ja epäkäytännöllisesti sijoitetut. Ruokalan linjasto ja astioiden palautus on suunniteltu niin, että jonottaminen ja töniminen on saatu maksimoitua.

Arvo-rakennuksen uusi kirjasto on kyllä hieno, se on myönnettävä. Ja muodikas ulkonäkö kohentanee Tampereen imagoa lääkiskaupunkina. Vanhan laitospesulan aikoihin visiitti Kaupin kampukselle oli kuin aikamatka 70-luvun Neuvostoliittoon. Proffat saivat varmasti hävetä tuodessaan paikalle ulkomaisia vierailijaluennoitsijoita.

Lisäksi on muistettava, että uutta Arvo-rakennusta ei olekaan suunniteltu pelkästään lääketieteen opiskelijat mielessä, vaan se palvelee myös hoitotieteen laitosta.

Tietämättömille kerrottakoon, että hoitotiede on holistinen ja biospykososiaalinen akateeminen tieteenala. Jos olet sitä mieltä, että tuo kuulostaa epäilyttävästi hevonpaskalta, olet enimmäkseen oikeassa. Todellisuudessa hoitotiede on keksitty, jotta oikeaan hoitotyöhön kyllästyneet hoitsut voisivat lukea itsensä maistereiksi ja kopsutella sairaalan käytävillä korkokengissä ja jakkupuvuissa.

Suurin osa oikeista hoitajista ei arvosta hoitotiedettä, koska he tajuavat, että käsitteellinen saivartelu ja "miltä-susta-tuntuu" -kyselytutkimukset eivät edistä potilaiden hoitoa tippaakaan.

Tässä kaksi valittua sitaattia hoitotieteen alan väitöskirjoista:

Vankasti empiirisen tutkimuksen metodologinen perusta on hermeneuttis-fenomenologisessa tieteenfilosofiassa. Kiinnostavaa on sekä kokemus että merkitykset.

Selvityksen kohteena oli: Mitä on ajattelu?, Mitä on kriittinen ajattelu?, Mitkä ovat kriittisen ajattelun lähikäsitteiden (reflektiivisyys, ongelmanratkaisu, päätöksenteko, luova ajattelu, tieteellinen ajattelu) suhteet kriittisen ajattelun käsitteeseen ja keskenään?, Mitä on kriittinen ajattelu hoitamisen kontekstissa? Mitkä ovat kriittisen ajattelun edellytykset, rajoitukset ja edistävät tekijät hoitotyössä? Tutkimus eteni filosofisen tutkimuksen periaatteilla kriittisen ajattelun metodia käyttäen. Käsitteiden erittelyssä käytettiin apuna käsiteanalyysiä.

Kehtaako joku oikeasti väittää, että tällainen sofismi edistää suomalaisten terveyttä?

Miesten asevelvollisuudesta

2009-11-02T21:30:00.003+02:00

Huomaan, että ajat muuttuvat, kun Aamu-TV:ssä on nykyään mahdollista keskustella asiallisesti siitä tosiasiasta, että vain miehiin kohdistuva asevelvollisuus on sukupuolisyrjintää ja tasa-arvon alkeellisimpien periaatteiden vastaista.

Jokainen rehellinen ihminen tietysti ymmärtää, ettei ole reilua, jos Matti velvoitetaan vankeusrangaistuksen uhalla pakkotyöhön, kun Maija saa käyttää saman ajan vaikka sohvalla suklaata massuttaen. Kun yhteiskunta on viimeiset sata vuotta keskittynyt miesten etuoikeuksien purkamiseen, alkavat muutamat herätä kysymään, olisiko kenties aika tehdä jotain myös miesten velvollisuuksille.

Perinteinen vasta-argumentti on ollut vedota naiserityisiin velvollisuuksiin. Naisethan synnyttää ja kasvattaa lapset, joten heidän pitää jäädä kotiin! Ei kun hetkinen, ei tietenkään pidä, tuohan kuulostaa tosi vanhoilliselta. Naisilla täytyy nykyään olla oikeus keskittyä oman halunsa mukaan työhön, jälkikasvun hankkimiseen tai molempiin. Lapsia saa hankkia jos huvittaa, mutta kukaan ei saa 2000-luvulla katsoa vinoon, jos joku ei halua ryhtyä äidiksi. Nainen voi halutessaan alkaa vaikka puolustusvoimien ylipäälliköksi, ja jos fertiili-ikä menee uraa luodessa, on myöhemmin oltava mahdollisuus adoptioon. Vai onko joku eri mieltä?

Sata vuotta sitten synnyttäminen oli kenties kunnollisen naisen velvollisuus, mutta nykyään se on etuoikeus, josta jokainen saa halutessaan kieltäytyä. Toivottu raskaus ja onnistunut synnytys ovat psyykkisesti terveille äideille yleensä iloisia ja onnellisia asioita, ja eri mieltä olevat saavat vapaasti jättää synnyttämättä vailla pelkoa vankeusrangaistuksesta.

Eron asevelvollisuuteen näkee siitäkin, että uutiset keskenmenosta otetaan vastaan varsin eri lailla kuin uutiset asevelvollisuudesta vapautuksesta. Ensimmäisessä tapauksessa potilaan silmät kostuvat surun kyyneleistä, kun taas jälkimmäisessä tapauksessa havaitaan usein helpotuksen ja riemun merkkejä.

Oleellista on myös se, että synnytyksestä seuraa varsin merkittävä henkilökohtainen palkkio oman lapsen muodossa. Viktoriaanisessa Englannissa saatettiin hääyönä sulkea silmät ja ajatella isänmaata, mutta nykyään naiset eivät hanki lapsia velvollisuudentunnosta, vaan omaksi ilokseen.

Totta puhuen minusta on suorastaan perverssiä verrata lasten hankkimista asevelvollisuuteen. Suosittelen vilpittömästi sterilisaatiota kaikille, jotka ovat rehellisesti sitä mieltä, että lasten hankkiminen ja kasvattaminen ovat ikäviä velvollisuuksia.

Toinen tapa puolustella nykyjärjestelmää on myöntää sen olevan periaatteessa epäreilu, mutta vedota siihen, että se on ainoa kustannustehokas tapa järjestää köyhän isänmaamme puolustus. Vapaaehtoisiin perustuvaan palkka-armeijaan ei yksinkertaisesti olisi varaa.

Tämä argumentti nojaa siihen, että varusmiesten ajalle, vaivalle ja kärsimyksille ei lasketa arvoa. Näin ajatteleva ihminen varmaan kuvittelee, että Kiinan muuri rakennettiin erityisen edullisesti, koska työhön ei tarvittu juurikaan rahaa, ainoastaan kolme miljonaa orjaa.

Tosiassa sillä, pakottaako valtio ihmisen työhön, vai maksaako se siitä hänelle sellaisen palkkion, että hän suostuu työhön ilman pakotusta, ei ole mitään tekemistä työn todellisten kustannusten kanssa. Ainoastaan laskun maksaja on eri. Jos yksilö pakotetaan työhön, kustannukset ulosmitataan kokonaan hänen selkänahastaan. Jos taas hänelle maksettaisiin sen verran palkkaa, ettei pakottamista tarvita, lankeisivat kustannukset tasaisesti kaikille veronmaksajille.

Maanpuolustus ei poikkea tässä suhteessa mitenkään muista toimialoista. Kaikki julkiset palvelut lastenhoidosta kirjastotoimeen olisi mahdollista tuottaa orjatyövoimalla. Se ei kuitenkaan alentaisin kustannuksia, vaan laittasi ainoastaan työntekijät maksamaan ne.

Historiallisesti asevelvollisuus on kuitenkin eronnut orjuudesta, sillä sen kylkiäisenä on tullut täysvaltaisen kansalaisen etuoikeudet. Ensimmäisissä demokratioissa asevelvollisuus ja äänioikeus olivat sama asia. Kreikan kaupunkivaltioissa ajateltiin, että isänmaan asioista oli luonnollisesti oikeus päättää niillä, jotka turvasivat sen olemassaolon. Rooman valtakunnassa muukalaiset saattoivat ansaita täysivertaisen kansalaisen statuksen palvelemalla armeijassa. Kansanäänestyksiä ei laskettu vaalipiireittäin, vain jako tapahtui sotilasyksiköiden, centurioiden, mukaan. Äänioikeuden ja asevelvollisuuden tiivis historiallinen suhde oli yksi syy, miksi useimmille ei tullut mieleenkään, että myös naisilla pitäisi olla äänioikeus. Niitä pidettiin saman kolikon kääntöpuolina.

Nykyään meillä on yleinen asevelvollisuus ja yleinen äänioikeus, mutta toinen niistä on selvästi yleisempi kuin toinen. Velvollisuudet ja oikeudet eivät ole tasapainossa, koska yksilö ei saa asepalveluksesta mitään sellaista etua, mitä muut eivät saisi ilmaiseksi. Vastikkeeton työpalvelus sopii huonosti aikamme yksilönvapauksia korostavaan ilmapiiriin. Ihmisoikeusjulistuksiakin joutuu tulkitsemaan melko luovasti, jos haluaa nähdä vankeuden uhalla toimeenpantavan varusmiespalveluksen niiden kanssa yhteensopivana. Historiallisesti asevelvollisuutta eivät ole vastustaneet ainoastaan liimatukkaiset hipit, vaan myös sellaiset herrat kuin Albert Einstein ja Milton Friedman.

Asevelvollisuuden ja äänioikeuden kytkeminen ei kuitenkaan oikein sovi nykyaikaan, joten olisi varmaankin paikallaan kehittää jokin muu järjestely, jolla saataisiin sotilaita ilman pakottamista.

Minun ehdotukseni olisi yksinkertaisesti maksaa asevelvollisille niin hyvää päivärahaa, että he haluavat suorittaa palveluksen kunnolla. Noin 2000e/kk verottomana olisi varmaan varsin kohtuullinen summa verrattuna siihen, mitä useimmat pystyvät tuon ikäisinä tienaamaan siviilissä. Motivaatiota voisi kasvattaa maksamalla summan suurimmaksi osaksi palveluksen jälkeen ja suhteuttamalla sen menestykseen.

Ai että tulisi kalliiksi? Kaikki on suhteellista. Laskin nopeasti, että lysti maksaisi alle kolmasosan siitä, mitä nykyiset maataloustuet, ja olisi selvästi vähemmän kuin kuntien kulttuurimenot.

Todennäköisesti varusmiesten määrä kuitenkin laskisi selvästi nykyisestä, sillä kustannusten näkyväksi tuleminen pakottaisi Puolustusvoimat järkeistämään toimintaansa. Neuvostoliitossa varusmiehiä käytettiin ilmaisina perunamaan kuokkijoina. Jokainen Suomen armeijan käynyt tietää, että täälläkin suuri osa ajasta menee turhuuteen. Tällä hetkellä varusteet ja kalusto ovat ala-arvoisia, mutta (näennäisesti) ilmaisista varusmiehistä ei ole pulaa. Koska työvoima on "ilmaista", tehdään armeijassa käsivoimin edelleen monia sellaisia töitä, jotka muualla yhteiskunnassa on automatisoitu jo vuosikymmeniä sitten. Kasarmeilla vallitsee esiteollisen yhteiskunnan työnjaon ja automaation aste. Massiivista tehottomuutta perustellaan ylimalkaisesti väittämällä sen olevan koulutuksen kannalta välttämätöntä.

Palkka-armeijassa olisi myös se hyvä puoli, että sinne porukkaa valikoituisi sukupuolen sijaan motivaation perusteella. Nykyisten varusmiesten joukossa on runsaasti kyvyttömiä vätyksiä, joiden kouluttaminen ei taatusti hyödytä ketään, ja ainoastaan heikentää muiden taistelutahtoa. Kun puolustusvoimilla olisi varaa valita halukkaiden joukosta parhaat, nousisi taso aivan eri luokkaan.

Todennäköisesti nykysysteemi tulee kuitenkin jatkumaan vielä hyvän aikaa, sillä siitä hyötyvät kaikki muut paitsi ne nuoret miehet, jotka eivät ole vielä inttiä lusineet. Heidän osuutensa äänioikeutetuista on mitätön, minkä lisäksi heitä vielä pelotellaan sillä, että työnantajat ja naiset eivät kelpuuta sellaisia vellihousuja, jotka kehtaavat kyseenalaistaa pyyteettömän muiden puolesta uhrautumisen.

Asevelvollisuutta julkisesti kritisoiva mies onkin suuressa vaarassa leimautua epäritarilliseksi ruikuttajaksi. Ylipäätään miesten on vaikea valittaa yhtään mistään, sillä aina jostain rynnistää toinen mies, joka haluaa kiillottaa omaa kilpeään korostamalla sitä, kuinka tosimiehet eivät tuollaisista asioista valita. Tästä ilmiöstä lienee muuten lähtöisin sekin seikka, että miehet hakeutuvat lääkäriin vasta pakon edessä, mutta siitä kenties joku toinen kerta.

Tiede ja taikausko

2009-10-25T21:35:00.002+02:00

Maailman uutisvälineet kertovat pienestä dagestanilaisesta pojasta, jonka iholle ilmestyy mystisesti pätkiä koraanista. Tuhannet muslimit kaukaa ja läheltä ovat kerääntyneet ihmettelemään tätä pyhää ilmestystä. Dagestanilainen kansanedustaja pitää poikaa ilmiselvänä merkkinä jumalalta, ja paikalliset lääkäritkin ovat kuulemma ymmällään. Media on haltioissaan, ja ihmepojasta raportoidaan kritiikittömästi uutistoimistoissa ympäri maailman.

Kuka tahansa länsimaisen koulutuksen saanut lääkäri osaisi sanoa, että kyseessä on todennäköisesti dermografia. Siinä ihon kevyt raaputtaminen jollakin tylpällä esineellä laukaisee yliherkkyysreaktion ja nostaa pienellä viiveellä ihottuman. Vanhemmat ovat mitä ilmeisimmin sivelleet värssyt omakätisesti kun kameramiesten ja pyhiinvaeltajien katse on välttänyt.

On tietysti myös mahdollista, että poika on täysin terve, mutta huomionkipeät vanhemmat ovat tarkoituksella vahingoittaneet ihoa kemiallisesti, termisesti tai mekaanisesti. Sellaisellekin toiminnalle löytyy diagnoosi, Münhausen by proxy.

Positiivisena puolena mainitaan ihmepojan tuovan toivoa levottomuuksien runtelemalle alueelle. Sellainen toivo on tietysti perusteetonta ja valheellista, mutta mikäpä tässä elämässä ei loppujen lopuksi olisi.

Väärin ennaltaehkäisty

2009-10-24T12:13:00.000+02:00

Joku poliisikonstaapeli on erehtynyt tutkimaan rikostilastoja ja ehdottamaan, että raiskaukset vähenisivät huomattavasti, jos naiset eivät joisi itseään kaatokänniin ja kutsuisi tuntemattomia kotiinsa yöksi.

Kuten arvata saattaa, on vastaisku ollut nopea. Moiset vihjailut ovat kuulemma törkeää uhrien syyllistämistä, ja sellaisia esittävällä konstaapelilla on pahemman luokan asennevika. Perskännien veto vailla pelkoa seuraamuksista pitäisi olla joka naisen perusoikeus.

Onkohan myös nykyinen seksivalistus törkeää uhrien syyllistämistä, kun siinä vihjaillaan, että suurin osa sukupuolitaudeista ja aborteista olisi vältettävissä fiksulla käytöksellä? Vai onko holtiton paljaalla painaminen samanlainen perusoikeus kuin tolkuton viinan kittaaminen?

Entäpä autoilu ilman turvavyötä? Pitäisikö pidättäytyä kertomasta, että moni vakava vamma ja kuolema olisi vältettävissä turvavyön käytöllä? Eikö sellaiset puheet ole lähinnä puukon kääntämistä haavassa niiden osalta, jotka ovat jo menettäneet ulkonäkönsä tai liikuntakykynsä?

Mikä tahansa ennaltaehkäisy voidaan nähdä syyllistämisenä. Se ei kuitenkaan ole riittävän hyvä syy luopua koko touhusta. Ihmisen on nimittäin sittenkin helpompaa muuttaa omaa käytöstään kuin koko muun maailman toimintaa.

Prioriteetit

2009-10-23T21:52:00.000+02:00

Miten on mahdollista, että Facebook, tuo vanitas vanitatum, omaa paljon toimivamman ja nopeamman käyttöliittymän kuin tärkeät potilastietojärjestelmät?

Se on Internetissä, joten sen on oltava totta

2009-10-22T15:58:00.002+02:00

Helsingin Sanomat on nähnyt aiheelliseksi antaa palstatilaa rokotehörhöjen salaliittoteorioille. Kokemuksesta tiedämme, että epämääräisten pelkojen ja epäilyjen levittäminen on erittäin tehokas konsti saada ihmiset jättämään rokotukset väliin.

Seurauksena on luonnollisesti sairastapauksia, jotka olisi helposti voitu välttää. Näin on käynyt 1800-luvulla isorokon kanssa, näin on käynyt 2000-luvulla tuhkarokon ja polion kanssa, ja näin tulee käymään myös sikainfluenssan kanssa.

Mainio "What's the harm?" -sivusto kerää anekdootteja eri hörhöilyjen aiheuttamista kuolemista, sairastumisista ja muista haitoista. Rokotekielteisyyden saralla parhaiten ovat kunnostautuneet nigerialaiset muslimioppineet, jotka ovat ansiokkaasti suojelleet poliovirusta sukupuutolta väittämällä rokotteen aiheuttavan lapsettomuutta. Ilman heidän väsymättömiä ponnistelujaan WHO olisi saattanut jo onnistua hävittämään koko taudin maailmasta.

Dexteristinen manifesti

2009-10-11T13:38:00.003+02:00

Minulle on opetettu, että länsimaisena valkoihoisena heteromiehenä kuulun luomakunnan etuoikeutettuun kultapossukerhoon. Tämä on harmillista, sillä se tarkoittaisi, että en voisi syyttää vastoinkäymisistäni ketään muuta kuin itseäni. Arkipäivän tyytymättömyyttä olisi paljon helpompi sietää, jos sen voisi laittaa jonkun ulkopuolisen sortajan piikkiin.

Suureksi ilokseni olenkin nyt lukenut, että myös minä kuulun diskriminoituun väestönosaan. Me oikeakätiset miehet olemme nimittäin törkeän syrjinnän uhreja. Korkeakoulutetut vasenkätiset miehet ansaitsevat 15% enemmän! Euroni on siis vain surkeat 85 senttiä.

Ja vääryydet vasta alkavat tästä. Vastuuttomat vasurit aiheuttavat myös enemmän liikenneonnettomuuksia, jotka me oikeakätiset saamme vakuutusmaksuissamme tuntea.

Vasenkätisten järjestelmällinen suosiminen alkaa jo koulussa, jossa vasenkätiset pojat saavat parempia arvosanoja. He alkavat myös osoittaa enemmän johtamistaitoja. Tämä on päivänselvä merkki opettajien ja kasvattajien syrjivistä asenteista meitä oikeakätisiä kohtaan.

Vaikka keskimääräinen älykkyysero on useimmissa tutkimuksissa hieman oikeakätisten hyväksi, on vasenkätisyys tavallista yleisempää erityisen lahjakkaiden oppilaiden keskuudessa. Selvästikin vasenkätisiä rohkaistaan ja kannustetaan enemmän vahvuuksiensa kehittämiseen.

Terveydenhuollon näkökulmasta on huomioitava, että vasureilla on mm. vähemmän niveltulehduksia ja vatsahaavoja kuin meillä oikeakätisillä. Vaikea kai sitä stressiulkusta onkin kehittää, jos elämä kohtelee silkkihansikkain!

Vasenkätisten suosiminen on levinnyt syvälle yhteiskunnan rakenteisiin, ja ulottuu sen korkeimmille tasoille saakka. Sinisterarkaatti, eli vasenkätisten salainen hyvä-veli -verkosto, jakaa kultaisia kädenpuristuksia kaikille, jotka ottavat lusikan kauniiseen käteen. Manus manum lavat, tiesi jo Seneca.

Vasenkätisten hegemonia on niin voimakas, että he voivat jopa kirjoittaa historiaa uusiksi. Esim. vanhassa raamatunkäännöksessä luki Saarnaajan kirjassa, että "viisaan sydän vetää oikealle, tyhmän vasemmalle". Vasurit ovat kuitenkin onnistuneet uudessa käännöksessä vääristelemään tekstin aivan erilaiseksi: "Viisaan sydän vie onnea kohti, tyhmän sydän onnettomuuteen."

Vasenkätisten yliedustus johtavissa asemissa näkyy mm. USA:n presidenteissä. Reagan, Bush vanhempi ja Clinton olivat kaikki vasureita. Oikeakätinen Bush tyhmempi luultavasti junailtiin paikalleen ainoastaan pilaamaan meidän oikeakätisten maine. Ja miltä näyttikään tilanne viime vaalien ehdokasasettelussa:

Luultavasti presidentin ihonväristä melskaaminen olikin ainoastaan savuverho, jolla yleisön huomio saatiin pois siitä, että mitään todellista vaihtoehtoa ei ollut. Me toisen luokan kansalaiset saamme jatkossakin alistua vasurien komentoon. Asiassa on kuitenkin se positiivinen puoli, että voimme piehtaroida itsesäälissä ja tuntea kuinka kärsimys jalostaa sorrettuja sielujamme.

Jumalasta seuraavat

2009-10-06T22:32:00.001+02:00

Lääkärit arvioivat joka päivä lukuisia potilaita, ja muodostavat ainakin mielessään jonkinlaisen näkemyksen potilaan persoonallisuudesta. Oikeudenmukaisuuden nimissä lienee paikallaan suorittaa myös hieman kategorisointia erilaisista lääkäripersoonista. Kaikki yhtäläisyydet todellisten henkilöiden kanssa ovat tietysti puhdasta sattumaa.

Rokkitähti on yleensä erittäin pidetty ja ystävällinen lääkäri, kunhan kukaan ei erehdy kyseenalaistamaan mitään hänen sanomaansa. Rokkitähden mielestä lääkärin hommassa parasta on se, että potilaiden on pakko kuunnella hänen vitsejään. Rokkitähti pukeutuu aina viimeisen päälle tyylikkäästi, ja ellei hän ole jo laseroinut silmiään, hänellä on italialaiset merkkikakkulat. Rokkitähti on hauskaa seuraa kunnes tajuat, että hän kertoo joka kerta samat vitsit. Rokkitähti laskee usein leikkiä, mutta ei koskaan itsestään. Rokkitähden haaveena on päästä kuuluisaksi televisiolääkäriksi. Yleensä hänen kohtalonaan on kuitenkin jäädä jonkun maalaiskylän mummojen tai vaarien päiväunien kohteeksi.

Sadisti on yhtä ilkeä kuin tohtori House, mutta ei valitettavasti yhtä älykäs. Sadistin työpäivän huippuhetki on se, kun hän pääsee nöyryyttämään ylipainoista potilasta. Sadisti on harjoitellut peilin edessä paheksuvaa katsetta, jolla hän saa sukupuolitautitestejä pyytävät teinitytöt vajoamaan maan alle häpeästä. Sadisti halveksuu sairautta, heikkoutta ja kuolemaa. Hän itse ei ole koskaan sairaslomalla, vaan tulee töihin Burana-Duact-Nasonex-Opatanol -cocktailin turvin vaikka 40:n asteen kuumeessa. Sadisti on parantanut lukemattomia potilaita, mutta yksikään heistä ei taatusti muistele häntä lämmöllä. Hoitajat ja kandit suhtautuvat sadistiin pelonsekaisella kunnioituksella, mutta kokeneemmat kollegat tuntevat häntä kohtaan lähinnä sääliä. Sadistilla ei ole ystäviä eikä yksityiselämää työn ulkopuolella. Työnantaja kuitenkin pitää sadistia suuressa arvossa, sillä hän on ainoa, joka suostuu päivystämään kun normaalit ihmiset viettävät juhlapyhiä perheidensä kanssa. Eläkkeelle jäätyään sadisti joko ryyppää itsensä välittömästi hengiltä tai käy entisen työpaikkansa pikkujouluissa vielä kauan senkin jälkeen, kun kukaan siellä ei enää tunne häntä.

Lälläri on luulosairaiden potilaiden suosikki. Hän jaksaa kuunnella jokapaikankolottajien vaivat aidon huolestunut ilme loppuun asti kasvoillaan. Lällärillä on vaikeuksia tehdä konkreettisia hoitopäätöksiä, ja hän lähettää erikoissairaanhoitoon kaikki potilaat, joiden CRP on yli 10. Lälläri kärsii työpäivän aikana närästyksestä ja nukkuu yönsä levottomasti murehtiessaan potilastapauksia. Työstressin vuoksi lälläri syö epäterveellisesti eikä ehdi harrastaa liikuntaa. Lälläri onkin itse sairaampi kuin useimmat hänen luonaan ravaavista potilaista.

Hedonisti haki lääkikseen saadakseen rahaa ja revaa. Kyseessä on kuitenkin hukkainvestointi, sillä kovan itseluottamuksensa ja pohjattoman röyhkeytensä ansioista hänelle olisi varmasti riittänyt molempia jollakin kaupallisella alalla. Koska hedonisti kuvittelee olevansa nero, hän ei jaksanut opetella lääkiksessä mistään asiasta ehdotonta minimimäärää enempää. Hedonisti tekee statuksen muutamassa sekunnissa potilasta riisumatta. Hän osaa mm. kuunnella yhdestä pisteestä paidan läpi niin sydän- ja keuhkoäänet kuin myös karotissuhahdukset ja suoliäänet. Hedonisti saa paljon kanteluita ja selvityspyyntöjä, mutta ne eivät tee lommoja hänen titaaniseen egoonsa. Hedonisti nukkuu yönsä hyvin, sillä hän unohtaa jokaisen potilaan sillä sekunnilla kun he astuvat ulos ovesta. Hedonisti on tehokas lääkäri, hän hoitaa kolme potilasta siinä ajassa kun lälläri ei ole vielä saanut keskeytettyä ensimmäisen mummon monologia.

Hippi halusi lääkäriksi pelastaakseen maailman. Hän näyttää siltä, kuin olisi karannut Smash Asem -kulkueesta. Hippi hakeutuu vapaaehtoistyöhön johonkin avoviemäriä muistuttavaan kehitysmaahan, ja ihastuu loistautien ja jättiläispaiseiden lomassa kohtaamaansa eksoottisen etniseen värinään. Suomessa hippi perehtyy maahanmuuttajien terveydenhuollossa kohtaamiin erityisongelmiin. Hippi viihtyy harvoin yhdessä työssä muutamaa vuotta pidempään, ja kokeille mielellään kaikkea muuta, paitsi tavallista lääkärintyötä suomalaisen väestön keskuudessa. Hipin mielestä on suuri mysteeri ja vääryys, että kaikille maailman ihmisille ei tarjota parasta hoitoa mitä rahalla saa, vaikka terveys on ihmisoikeus.

Isä Mitrolla on aina mairea hymy kasvoillaan. Hän puhuu niin potilaille kuin kollegoille korostetun yksinkertaisesti, ikään kuin he olisivat lapsia tai vajaaälyisiä. Hänen olemuksensa jokaisesta piirteestä loistaa omahyväinen itsetyytyväisyys. Mitron hymy ei hyydy, vaikka alkoholisti oksentaisi hänen housuilleen tai skitsofreenikko antaisi hänelle luuvitosen: Mitro antaa heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät. Jos Mitro joutuu valehtelevan potilaan jymäyttämäksi, hän teeskentelee olleensa koko ajan perillä juonesta, ja kertoo vain testanneensa potilaan reaktiota.

Vanhan kävyn nuoruudessa päivystävällä lääkärillä ei ollut käytössä kuin puolikas aspiriini ja ruosteinen lusikka, mutta silti silloin pärjättiin paremmin kuin nykyajan vetelä nuoriso. Kävyn mielestään Terveysportista lunttaaminen on kehnon lääkärin merkki - hänen aikanaan oli tapana osata ulkoa Pharmacan kaikki kaksikymmentä sivua. Jos vanha käpy tekee kliinistä työtä, hän toimii edelleen 70-luvun hoitosuositusten mukaan.

Enemmänkin kategorioita varmasti löytyy, mutta jääköön niiden selvittäminen jokaisen oman yritteliäisyyden varaan. Lääkärityyppien luokitteluun erikoisalan perusteella ovat jo muut tehneet paljon osuvammat skeemat, näistä parhaimpina BMJ:n klassinen uranvalintataulukko ja tämä Michelle Aun ansiokas sarjakuva.

Potilaiden mielikuvat lääkäreistä ovat sitten vielä asia erikseen. Lääkäreiden haukkuminenhan on vähän samanlaista kansanhuvia kuin poliisin tai verottajan toiminnasta purnaaminen. Auktoriteettien parjaamisessa on luultavasti jotain terapeuttista. Mikäs siinä jos helpottaa, itseähän tunnen oloni lähinnä imarrelluksi, jos joku vaivautuu suuttumaan minulle.

Kuva-arvoitus

2009-10-05T17:37:00.005+02:00

Lääketieteellisestä kirjallisuudestä löytyy yllättävän usein enemmän tai vähemmän tahatonta huumoria. Esim. tässä CT-poikkileikkeessä näkyy itse sairaus, sekä rintataskussa askillinen sen aiheuttajia.

Lähde

Onko mikään enää pyhää?

2009-09-21T19:25:00.004+02:00

Kuolevat lapset eivät äkkiseltään kuulosta erityisen hilpeältä asialta, mutta täytyy myöntää, että Edward Goreyn aakkoskirja "The Gashlycrumb Tinies" sai minut nauramaan. Psyykeni pimeä puoli haluaisi ostaa yhden kappaleen näitä lastentautien odotushuoneeseen.

No one ever went broke underestimating the taste of the public

2009-09-18T13:10:00.003+02:00

Aamulehti raportoi televisioviihteen moraalisesta alennustilasta. Joku piruparka on saanut potkut päivätyöstään vastaamalla turhan rehellisesti "Totuuden hetki" -niisen ohjelman arkaluontoisiin kysymyksiin. Tuottaja on suu muikeana: Mikäs siinä jos kunnia menee, kunhan maine kasvaa!

Näyttää siltä, että jokainen uusi televisioformaatti perustuu nykyään jollain tapaa ihmisten nöyryyttämiseen. Mutta ehkä tässä ei ole mitään uutta, kuuluivathan esim. julkiset teloitukset ja jalkapuuhun laitettujen pilkkaaminen esi-isiemme mieluisimpiin ajanvietteisiin. Pisimmälle touhu vietiin 1700-luvulla, kun Lontoon pahamaineiseen Bedlam-mielisairaalaan myytiin pääsylippuja yleisölle. Yhden pennyn hintaan pääsi kurkistamaan selleihin ja kuuntelemaan kahlehdittujen mielipuolien ulvontaa. Vierailija sai tuoda mukanaan pitkän kepin, jolla tökkimällä saattoi kätevästi provosoida seesteisempiä hulluja. Hoidokkien aggressiivisista purkauksista ja seksuaalisluontoisista puuhista riittikin vuosittain makeat naurut lähes sadalle tuhannelle lontoolaiselle vierailijalle. Vähävaraisetkin pääsivät nauttimaan "Beetlehemin Show'sta", sillä sisäänpääsy oli ilmaista jokaisen kuun ensimmäisenä tiistaina.

Tässäpä olisikin formaatti-ideaa maikkarille. Pöpilä voisi olla konseptiltaan aika lähellä Big Brotheria. Talo ja osallistujat saataisiin kätevästi esim. Niuvanniemen oikeuspsykiatrisesta sairaalasta. Kriminaalipotilaiden edesottamuksista riittäisi varmasti kansalle ihmeteltävää, varsinkin jos isoveli varustelisi talon sopivilla esineillä ja rohkaisisi potilaita impulsiiviseen käyttäytymiseen.

Youth in Asia Will Kill Your Grandma

2009-09-15T19:48:00.002+02:00

Kirjailija Kaari Utrio on mennyt sanomaan ääneen (ja vieläpä varsin epädiplomaattisin sanankääntein) sen, mitä moni suomalainen salaa ajattelee: olisiko sittenkin armollisempaa avustaa huonokuntoisimmat vanhuksemme ikiuneen kuin makuuttaa heitä vuosikausia muiden hoivattavana. Kirjailija itse ei haluaisi jäädä kenenkään taakaksi tai armoille.

Kansalaismielipide näyttää olevan asiassa varsin polarisoitunut. Osan mielestä natsi-Utrio on veivaamassa auki kaasukammioiden hanoja. He ovat pöyristyneitä siitä, että kukaan edes kehtaa ehdottaa moista. Toiset taas ajattelevat, että nopeutettu kuolema olisi varteenotettava vaihtoehto silloin kun edellytyksiä ihmisarvoiselle elämällä ei enää ole.

Ongelma on tietysti sen ihmisarvoisen elämän määrittelyssä. Adolfin ja kumppanien tempauksista säikähtäneinä määrittelemme nykyään varmuuden vuoksi kaiken ihmiselämän arvokkaaksi, oli se sitten vaikka pelkkää kattoon tuijottamista ja eritteiden tuottamista.

Nyky-Suomessa aika suuri osa lääketieteellisistä toimenpiteistä suoritetaan dementeille vanhuksille. Usein omaisetkin jo toivovat, että potilas pääsisi vihdoin pahasta, ja saattaapa potilas itsekin olla määritellyt hoitotahdossaan, ettei haluaisi elämäänsä pitkitettävän tällaisessa tilanteessa. Sopivan siistit ja tappavat taudit antavat kuitenkin usein odottaa itseään. Niitä odotellessa märkivät haavat täytyy edelleen revidoida, sijoiltaan menneet nivelet nykiä takaisin paikoilleen ja paiseet tyhjentää. Dementit potilasrauniot itse eivät usein enää ymmärrä, miksi heitä käännellään, väännellään, pistellään ja puristellaan, vaan laittavat kauhuissaan vastaan. Minun on vaikea välttyä epäilykseltä, että tällainen hoito ei edusta eettisyyden apexia, järkevästä resurssien käytöstä puhumattakaan.

Jotkut ovat sitä mieltä, että riittävän laadukas hoito tekisi eutanasian tarpeettomaksi. Mikään määrä ulkopuolista hoitoa ei kuitenkaan riitä kompensoimaan tarpeeksi perusteellista oman toimintakyvyn menetystä. Halvaantunut Teräsmies-näyttelijä Christopher Reeve kärsi toistuvasti makuuhaavoista, vaikka hänellä oli varmasti paras hoito mitä rahalla saa. Kaikki ongelmat eivät yksinkertaisesti ratkea heittämällä niille rahaa ja resursseja. Omassa maailmassaan elävän hätääntyneen dementikon elämänlaatu ei välttämättä muutu erityisen hyväksi, vaikka häntä syötettäisiin kultalusikoilla ja ulkoilutettaisiin päivittäin Versailles'n puutarhassa.

Nykyinen arvomaailma ja kulttuuri-ilmapiiri tuskin mahdollistavat Utrion ajatusten toteuttamista. Eutanasia pysynee Euroopassa muutamia poikkeusmaita lukuunottamatta laittomana. Elämän suojelun kääntöpuoli on kuitenkin se, että kukaan ei voi varmuudella välttää avuttoman hoidokin kohtaloa. Jos sopiva aivovaurio vie Utrion muistin, puhekyvyn ja liikuntakyvyn niin siinäpä sitten makaa soseruokittavana, oli sellainen elämä hänestä arvokasta tai ei.

Antiikin aikoina oikein ajoitettua itsemurhaa pidettiin ihailtavana tekona, mutta kristinusko sai kulttuurimme vakuuttumaan kaiken ihmiselämän pyhyydestä. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että tästä pyhyyskäsityksestä ollaan joskus valmiita tinkimään. Olisiko parantumattomasti sairaan ihmisen eutanasia tosiaan eettisesti paljon ongelmallisempi juttu kuin esim. abortti? Minusta ei ole itsestään selvää, että ihmisraunio on arvokkaampi kuin ihmisalkio.

Lopuksi piristävä sitaatti muistutukseksi siitä, että nykyinen virallisesti hyväksytty tapa suhtautua kuolemaan on vain yksi monista mahdollisista. Roomalainen sotapäällikkö, kirjailija ja luonnontutkija Plinius vanhempi (23-79 jkr.) kirjoittaa teoksessaan Naturalis Historia:

Edes Jumalalle eivät kaikki asiat ole mahdollisia; Hän ei kykenisi halutessaan aiheuttamaan omaa kuolemaansa. Ja kuitenkin kaiken maallisen kurjuutemme keskellä juuri tämä kyky on ihmiselle suoduista lahjoista arvokkain.

Havaintoja kuntosalilta

2009-09-11T20:10:00.003+02:00

Olen huomannut, että näin perjantai-iltaisin kuntosalien asiakaskunta on selvästi nukkavierumman näköistä kuin muina päivinä. Vahvalla meikillä ja hiusraidoilla varustetut hemaisevat sporttibeibet sekä hyppyritukkaiset kehonrakentaja-adonikset loistavat poissaolollaan. Luultavasti he lähtevät perjantaisin radalla, jättäen salit meille yli- tai alipainoisille nörteille, hienhajuisille voimanostajille, ikääntyville lähiövalaille ja huomaamattomille harmaavarpusille. Hyvä näin, eipähän ole turhia visuaalisia ärsykkeitä treeniä häiritsemässä.
Vakiosalillani käy nainen, joka on kakektisen ulkomuotonsa perusteella ilmeinen anorektikko. Hänen raajansa ovat skeletaaliset, hartiaseudun luut erottuvat täydellisesti deltoideusten ja ihonalaiskudoksen puuttuessa lähes kokonaan, ja reisilihakset ovat äärimmäisen surkastuneet. Tekisi mieli mennä sanomaan, että noin aliravitun ihmisen oikea paikka on Raxin buffetissa eikä crosstrainerin päällä. Mutta olisiko sellainen tungettelevaa sotkeutumista asioihin, jotka eivät minulle kuulu? Toivottavasti salin henkilökunta sanoo hänelle jotain.

Evidence Based Management

2009-08-26T19:41:00.003+02:00

Luin sanomalehdestä, että Tampereen kaupungin ruokahuollosta vastaava Tampereen Ateria aikoo vastaisuudessa boikotoida ruokia, joihin on lisätty natriumglutamaattia. Toimitusjohtaja Tarja Alatalo kertoo, että tavoitteena on vähentää natriumglutamaatin käyttöä niin paljon kuin mahdollista.

Taustalla ovat pelot monenlaisista haittavaikutuksista. Tieteellistä näyttöä haitoista ei ole, mutta parasta silti olla ottamatta riskejä, onhan kyseessä lasten terveys. Samoilla linjoilla on myös Espoon kouluruokailusta vastaava Minna Ahola. Sielläkin ollaan luopumassa tämän "aromivahventeen" käytöstä.

Hienoa, että yksi epäilyttävä lisäaine on vähitellen poistumassa ruokavaliostamme, mutta tällä saralla riittää vielä paljon tehtävää. Kouluruokiin nimittäin lisätään edelleen kymmeniä erilaisia kemikaaleja. Luultavasti vaarallisin näistä on divetymonoksidi.

Kyseessä on aine, jota käytetään elintarviketeollisuuden lisäksi mm. ydinvoimaloiden jäähdytysjärjestelmissä ja styroksin valmistuksessa. Näin siitä huolimatta, että sen on jo kauan arveltu olevan terveydelle haitallista. Tulevana lääkärinä minua huolestuttaa erityisesti se, että divetymonoksidia on löydetty syöpään kuolleiden potilaiden kasvaimista. Tämä ei ole yllättävää, sillä tiedemiehet ovat ja kauan tienneet, että divetymonoksidi voi muodostaa hydroksyyliradikaaleja, jotka vaurioittavat DNA:ta ja denaturoivat proteiineja.

Riskeistä huolimatta divetymonoksidin nauttiminen suurina annoksina puhdistetussa muodossa on yleistä mm. kehonrakentajien keskuudessa. Myös monet nuoret ovat jääneet aineeseen koukkuun. Tiedetään esimerkiksi, että kaikki viimeaikaisista kouluammuskelijoista olivat nauttineet divetymonoksidia vain vähän ennen hirvittäviä tekojaan. Pitäisikö meidän uskoa, että kyseessä on vain sattuma?

Terveyshörhöjen taksonomia

2009-08-19T23:05:00.001+03:00

Yksi syy, miksi niin pidän lääketieteestä, on se, että siinä pääsee luokittelemaan ihmisiä. Tehokkaan lääkärin on mm. kehitettävä heuristiikka, jonka perusteella hän osaa nopeasti erottaa lorvikatarrista, luulotaudista tai pikkukolotuksesta kärsivät vakavasti sairaista. Potilaan luonteenlaadusta ja valitusherkkyydestä riippuen samoin sanoin kuvaillut oireet voivat tarkoittaa joko hengenhätää tai harmitonta pikkuvaivaa. Samalla on kuitenkin varottava luottamasta liikaa omaan intuitioon, koska eilen mitättömyyksistä valittanut potilas saattaa ollakin tänään vakavasti sairas.

Eräs kiinnostava potilastyyppi ovat sellaiset ihmiset, joilla on vahvoja nykyisen tieteellisen konsensuksen vastaisia mielipiteitä. Kutsun heitä jatkossa lyhyesti hörhöiksi. He muodostavat hoidollisen ongelman, koska lääkärin pitäisi ensisijaisesti hoitaa potilaita parhaan tämänhetkisen tieteellisen näytön mukaan.

Tähän mennessä olen tunnistanut seuraavat hörhöjen alaluokat:

Rokotekriitikko uskoo, että rokotteiden haitat ovat hyötyjä suuremmat. Hän uskoo vakaasti rokotteiden aiheuttavan esim. autismia. Vaikka rokote olisi osoitettu turvalliseksi kymmenessä hyvälaatuisessa tutkimuksessa, hän uskoo mieluummin keskustelupalstojen huhupuheisiin tai myöhemmin kumottuihin huonolaatuisiin tutkimuksiin. Rokotekriitikko uskoo, että rahanahneet lääkeyhtiöt ovat lahjoneet viranomaiset hyväksymään vaarallisia rokotteita. Sitä hän ei tule ajatelleeksi, että ne nettisivut ja kehnot tutkimukset, joihin hän epäluulonsa perustaa, ovat usein rahanahneiden lakifirmojen vahingonkorvausoikeudenkäyntien toivossa sponsoroimia.

Luontaislääkehörhö uskoo, että kaikki luonnosta tuleva on turvallisempaa kuin keinotekoiset lääkkeet. Hän syö esim. kolesterolinsa laskemiseen luontaistuotekaupasta ostettua punariisiä, jossa on vaihtelevia määriä homesienen tuottamaa lovastatiinia. Apteekista saisi kymmenen kertaa halvemmalla simvastatiinia, jonka teho ja turvallisuus on tarkkaan tutkittu, mutta luontaislääkehörhö syö mieluummin punariisivalmistetta, jonka koostumusta ei valvota mitenkään. Mahdollisesti hän haluaisi hoitaa myös keuhkokuumettaan syömällä homeista leipää kaupallisen penisilliinin sijaan. Luontaislääkehörhö loukkaantuu, jos hänelle huomauttaa, että kärpässienikin on luonnontuote.

Masennuslääkekriitikko on vakuuttunut siitä, että SSRI-lääkkeet aiheuttavat itsemurhia tai mitä erikoisimpia sivuvaikutuksia. Hän uskoo mieluummin mielenterveysongelmaisten anonyymeillä keskustelupalstoilla liikkuvia legendoja kuin laajoja lääketutkimuksia. Masennuslääkekritiikki on levinnyt niin laajalti yhteiskuntaan, että useimpien maallikoiden mielessä terapia on hyvä juttu ja lääkkeet ovat paha juttu. Kuitenkin tutkimusnäyttö on lääkkeillä paljon parempi kuin millään terapialla.

Kilpirauhashörhöt ovat vakuuttuneita siitä, että he tarvitsevat normaaleista kilpirauhasarvoista huolimatta kilpirauhaslääkityksen. Usein potilaan väsymyksen ja vitutuksen taustalla on hoitamaton masennus, mutta on ilmeisesti sosiaalisesti hyväksyttävämpää sairastaa olematonta kilpirauhasen vajaatoimintaa. Kilpirauhashörhö on lukenut aatesiskojensa keskustelupalstoilta, että Armour Thyroid -niminen sian kilpirauhasesta jauhettu erikoisvalmiste on tehokkaampaa kuin "keinotekoinen" Thyroxin-lääke. Tutkimuksissa tällaista eroa ei ole havaittu, ja luultavasti Armour Thyroidissa ei ole muuta tehokkaampaa kuin markkinointi.

Ruokavaliohörhöjä on monen sorttisia, mutta heitä yhdistää uskomus siitä, että kaikki mahdolliset vaivat johtuvat vääränlaisesta ruokavaliosta. Suosituin ruokavaliohörhöilyn muoto on ala-karppaus, eli hiilihydraattien välttely. Viralliset ravitsemussuositukset ovat ruokavaliohörhön mielestä maataloustuottajien valheellista propagandaa. Ruokavaliohörhöt kuuntelevat mielellään erästä itsensä ravitsemusasiantuntijaksi julistanutta ortopediä, jonka mukaan pihvi ja voi ovat parasta terveysruokaa.

Läheistä sukua ruokavalio- ja luonnonlääkehörhöille ovat lisäravinnehörhöt. Lisäravinnehörhöllä on aina tarjota jokin vitamiini, hivenaine tai rasvahappo, oli sairaus mikä tahansa. Lisäravinnebisnes tuottaa jatkuvasti uusia, huonolaatuisia tutkimuksia, joihin lisäravinnehörhöt voivat viitata. Lääkeviranoimaisille lääkkeen teho pitää todista kaksoissokkotutkimuksin ennen kuin myyntilupa heltiää, mutta lisäravinnehörhölle ostopäätökseen riittää yksikin kehno tutkimus, jossa aine on näyttänyt hyödylliseltä. Suomessa alan menestyneimpiä liikemiehiä on eräs itsensä lisäravinneasiantuntijaksi julistanut työterveyslääkäri.

Kaikki hörhötyypit ovat hyvin edustettuina internetissä, ja yhden sortin hörhöys altistaa usein muillekin. Hörhöyden patognomoninen merkki on se, jos potilas on taipuvaisempi uskomaan internetin keskustelupalstoja kuin lääkäriä. Onko joku lukijoistani tunnistanut muita terveyshörhöjen alatyyppejä?

Geenit jyllää

2009-08-18T20:11:00.005+03:00

Geeniteknologian kehitys on mahdollistanut sen, että kuka tahansa voi nykyään tutkituttaa perimäänsä muutamalla sadalla dollarilla. Tulosten tulkitseminen onkin sitten toinen juttu. Hypokondrikot tulevat varmasti jatkossa jonottamaan terveyskeskuksiin kauhuissaan siitä, että heillä on testin mukaan 25% kohonnut riski saada joku syöpä. Lääkäri saa sitten yrittää vääntää rautalangasta, mitä eroa on suhteellisella ja absoluuttisella riskillä. Tällaisen testauksen terveysvaikutukset tuskin tulevat olemaan kovin kummoiset, perimälleen kun on aika vaikea tehdä mitään.

Sen sijaan eräs arkielämää mullistava seikka saattaa olla halpojen ja luotettavien isyystestien markkinoille tulo. Tutkimusten mukaan merkittävä osa lapsista on jonkun muun kuin isäkseen luuleman miehen siittämiä. Eri tutkimuksissa luku on vaihdellut 1%:sta aina 30%:n asti, keskiarvon ollessa jossain 4%:n paikkeilla.

Kun muutaman vuoden päästä isyystestin saa tilattua netistä parilla kympillä, ja sen voi tehdä salaa hius- tai sylkinäytteiden perusteella, lienee kasassa aika monen perheriidan ainekset.

Korkein oikeus linjasi viime vuonna, että äiti saa pitää jo maksetut elatusmaksut, vaikka kävisi ilmi, ettei lapsi ollutkaan miehen. Jatkossa taloudestaan tarkat eroisät tulevat luultavasti investoimaan isyystestiin ennen ruokkorahojen maksamista. Saattaa jopa olla, että suurten draamojen välttämiseksi olisi parasta varmistaa isyys rutiininomaisesti synnytyssairaalassa. Se asettaisi miehen ja naisen nykyistä tasa-arvoisempaan asemaan, ja ehkäisisi ikäviä yllätyksiä tulevaisuudessa.

F40.2 Homofobia

2009-08-14T19:09:00.003+03:00

Helsingin ja Espoon liikuntavirastot haluavat levittää homouden ilosanomaa. Toivotan projektille onnea ja menestystä, sillä mitä useampi jääkiekkojunnu löytää poikarakkauden ilot, sitä todennäköisemmin nörttipojillekin riittää tyttöystäviä. Ainakin minun kouluaikoinani purutupakkaa jauhavat urheilijat olivat tyttöjen ykkösvalinta, ja meidän nörttien seura kiinnosti vain jos parempaa ei ollut saatavilla.

Homouden voittokulku on aikamme suurimpia sosiaalisia mullistuksia. Ennen vuotta 1981 homoseksuaalisuus luokiteltiin Suomessakin sairaudeksi. Kuinka ajat muuttuvatkaan! Nykyään ihminen leimataan sairaaksi, jos hän sanoo mitään ikävää homoseksuaalisuudesta. Homofobia on vihervasemmistolaisen ideologian mukaan yhtä todellinen mielenvika kuin klaustrofobia tai araknofobia. Sikäli kun olen asian käsittänyt, homofobian merkkejä ovat kaikki sellaiset mielipiteet, joista homot eivät pidä. Esim. homojen avioliitto- tai adoptio-oikeuden vastustaminen on homofobiaa.

Poliittisesti tai moraalisesti eri lailla ajattelevien ihmisten luokittelu mielisairaiksi on vanha ja toimivaksi havaittu konsti. Pisimmälle se jalostettiin Neuvostoliitossa, jossa toisinajattelijoiden keksittiin sairastavan uutta skitsofrenian muotoa, "hiipivää skitsofreniaa". Potilaat suljettiin laitoksiin, lääkittiin tokkuraan ja kidutettiin ihan oikeasti hulluiksi insuliinishokeilla, sähköiskuilla ja tiukoilla lepositeillä.

Psykiatrian poliittinen väärinkäyttö tapahtui alan parhaiden asiantuntijoiden valvonnassa. Koko "hiipivän skitsofrenian" käsitteen keksi Andrei Snezhnevski. Hän ei ollut mikä tahansa kommarikallonkutistaja, vaan yksi aikansa vaikutusvaltaisimmista psykiatreista. Saman miehen käsialaa on mm. edelleen hyvin tunnettu luokittelu skitsofrenian positiivisista ja negatiivisista oireista.

Kenties joku arvostettu psykiatrikollegio keksii jo pian diagnostiset kriteerit ja koodin homofobialle? Kuten jo ensimmäisessä kappaleessa korostin, toivon homoudelle mahdollisimman laajaa hyväksyntää, mutta suhtaudun silti varsin kielteisesti poliittisten mielipiteiden medikalisointiin.

Toinen juttu mikä pro-homo-propagandassa usein äsyttää, on hetero-olettamasta valittaminen. Totta kai kaikkia ihmisiä pidetään oletusarvoisesti heteroina, kun 95% kerran on. Samaan tapaan suomalaisten kuvitellaan oletusarvoisesti puhuvan suomea, ja kielivähemmistön edustaja joka sellaisesta loukkaantuu, on irronnut realiteeteistä.

Festaritarkkailijan reportaasi

2009-08-08T10:49:00.002+03:00

Koska olen populaarikulttuuria halveksuva elitisti, en ole koskaan käynyt ns. festareilla. Tänä kesänä päätin laajentaa kokemusmaailmaani ja selvittää, mistä tässä suositussa ajanvietteessä on kyse.

Suuntaan matkaan samanlaisen jännittyneen uteliaisuuden vallassa, mitä Jane Goodallin on täytynyt tuntea hänen lähtiessään tarkkailemaan Tansanian simpanssiyhteisöjä. Kun lähestyn tihkusateessa festarialuetta, on ensimmäinen näkyni kielilukkoon juuttunut pariskunta. Solariumin paahtama, keski-ikää lähestyvä vetyperoksidiblondi imee kiihkeästi paljon itseään lyhyempää kehonrakentajamiestä.

Pian heidän jälkeensä ohitan toisen pariskunnan, joka kuuluu ulkonäöstään päätellen työväenluokan työtä tekemättömään osaan. He keskustelevat kiihtynein äänenpainoin, mutta erotan vain sanat "vittuakaan väliä". Aivan heidän kintereillään seuraa siististi pukeutunut perhe: isä, äiti ja noin 11-vuotias poika.

Kierrän festarialueen aitaa etsien pääsisäänkäyntiä, ja havaitsen matkalla tyhjiä pulloja keräävän eläkeläismummon. Parkkipaikalla on perävaunuun rakennettu sauna, jonka sisältä kuuluu juopuneen miesporukan hoilausta. Grillikioskin edessä kiemurtelee pitkä jono. Katseeni kiinnittyy teinityttöön, jonka verkkosukista tursuavat pulleat reidet kilpailevat huomiosta kioskin makkaratarjonnan kanssa.

Lähempänä porttia ihmismassa lisääntyy. Miesten pukukoodi näyttää olevan kuviollinen nahka- tai farkkutakki, geelistä kiiltävä pystytukka ja rohkeimmilla korvarengas. Useampi tällaisten nuorten miesten lauma jolkottaa vetelästi ohitseni. Heidän habituksensa on huolellisesti kultivoitu yhdistelmä tylsämielistä välinpitämättömyyttä ja piilevää aggressiota.

Sateen kastelemalla asvalttilla, olutpullon sirpaleiden seassa istuu hysteerisesti itkevä alaikäinen tyttö. Jossakin muussa ympäristössä saattaisin kysyä onko hän kunnossa, mutta täällä sellainen ei taida olla tapana, joten seuraan toisten esimerkkiä ja sivuutan hänet hieman kiusaantuneena.

Leipääntyneen näköinen henkilökunta päästää minut porteista itse festarialueelle. Kojuista myydään hinnakasta lakritsia ja hennatatuointeja. Ihmiset ovat pakkautuneet lavan eteen, ja päätän tarkkailla esiintyjiä kauempaa, sillä lihameren läpi luoviminen ei houkuttele. Kuulovauriotason äänenpaine kyllä kiidättää musiikin kaikkialle, ja naurettavan tehokkaat bassot rytkyttävät sisäelimiäni. Onneksi saatavilla on korvatulppia.

Lavan valo-, savu- ja tulishow on vaikuttava, mutta käy pian yksitoikkoiseksi. Ryhdyn tarkastelemaan yleisöä. Kertakäyttösadetakkeihin sonnustautuneet heimoveljet ja -siskot tuijottavat esiintyjiä vakava ilme kasvoillaan. Keski-ikä on yllättävä korkea, mutta vanhempikin väki on pukeutunut teinien tyyliin. Kappaleiden välissä miespuoliset esiintyjät rehvastelevat viinapäällään, ja naiset puolestaan yrittävät innostaa yleisöä laulamaan mukana. Touhussa tuntuu olevan selvä kaava, vähän kuin jumalanpalveluksessa.

Ihmistiheys on vain murto-osa siitä, mitä japanilaisessa metrossa, mutta väentungokseen tottumattomat suomalaiset ottavat siitä kaiken irti. Kyynärpäillä tönitään ja varpaille astutaan minkä ehditään. Yritteliäimmät aukovat sateenvarjoja ja sohivat niillä ympäriinsä järjestysmiesten kielloista huolimatta.

Sateessa seisominen alkaa vähitellen pitkästyttää, joten suuntaan kohti uloskäyntiä. Bajamajojen edustalla jonottaa tuskaantuneen näköistä väkeä. Festarialueen jäädessä taakse ihmismassa harvenee. Tyhjällä sivukujalla ohitan lihavan nuoren naisen, joka näyttää pettyneeltä ja yksinäiseltä. Bussipysäkillä on kaksi juopunutta tyttöä, joista toinen tukee nelinkontin kakovaa kaveriaan. Muistelen joskus kuulleeni, että tosiystävän tunnistaa siitä, että hän pitää hiuksesi pois tieltä kun oksennat.

Havahdun ajatuksistani, kun autoilija pysähtyy suojatien eteen minut huomattuaan. Kohtelias ele! Olen palannut sivistyksen pariin!

Haluaisitko olla kukkakauppias? Kiristääkö vanne päätäsi?

2009-08-06T20:26:00.008+03:00

Viimeaikaisista kouluammuskelijoista säikähtänyt Suomen Puolustusvoimat on ryhtynyt utelemaan palvelukseen astuvien nuorten potilastietoja. Aikaisemmin varusmiesten mielenliikkeitä on tyydytty selvittämään lähinnä legendaarisella pällitestillä. Nyt kuitenkin julkisen terveydenhuollon yksiköitä on ohjeistettu luovuttamaan tietoja mm. diagnoosikoodeista ja psyykenlääkkeistä kutsuntaviranomaisille.

Suunta on täydellisen väärä. Mielenterveysongelmaiset pojat ovat jo nyt paljon tyttöjä haluttomampia hakeutumaan hoitoon, ja tieto siitä, että ongelmista laverrellaan muille, nostanee kynnyksen useimmille ylitsepääsemättömäksi.

Poikien maailmassa heikkouden osoittamista ei katsota hyvällä. Teinikloppi arvelee, että hänen katu-uskottavuutensa on ikuisesti mennyttä, jos tieto nuppiviasta kiirii muiden korviin. Tosimiehethän eivät käy ruikuttamassa ongelmistaan kallonkutistajille. Valtiovallan toimet osoittavat, että pelko leimaantumisesta ei ole perusteeton.

Tytöillä ei ajoittaisen henkisen heikkouden osoittaminen taida olla ihan yhtä paha stigma. Hämmästyttävän moni muista syistä hoitamani teinityttö on popsinut SSRI-lääkkeitä paniikkihäiriöön tai lievään masennukseen. Harva on häpeillyt asiaa, päinvastoin, joidenkin silmät suorastaan kirkastuvat, kun he pääsevät kertomaan psyykkisistä ongelmistaan. Miehet tuntevat yleensä samanlaista ylpeyttä vain esitellessään fyysisiä arpiaan.

Näinä aikoina, kun potilastietoja havittelevat mm. poliisi, puolustusvoimat ja vakuutusyhtiöt, lienee oman edun kannalta parasta hoidattaa vähänkään arkaluontoisemmat ongelmat yksityisellä puolella. Kuka tietää, mihin julkisia rekistereitä vielä tulevaisuudessa keksitään käyttää? Nykyään työnantajat tekevät huumetestejä ja selvittävät rikostaustoja. Potilastietojen läpikäyminen olisi seuraava looginen askel. Argumentit ovat jo tiedossa: Emmehän me voi päästää mahdollisesti sairasta ihmistä vastaamaan koululuokasta / täysperävaunuyhdistelmästä / rahastosijoituksista / elintarvikehygieniasta / lemmikkihoitolasta jne.

Paradoksaalisesti samaan aikaan itse lääkärien pääsyä potilastietoihin valvotaan tiukemmin kuin koskaan. Kaikki muut tietotyöläiset voivat nykyään tehdä etätöitä, mutta lääkäri ei yleensä voi tutkia potilastietoja kuin oman työpöytänsä ääressä. Läppärin VPN-yhteys on riittävä Nokian yrityssalaisuuksille, mutta sähköisen reseptin kirjoittaminen sellaisen avulla näyttää olevan mahdoton tietoturvariski.

Kelpo tohtori

2009-07-30T20:59:00.004+03:00

Sanotaan, että ihmiset tarvitsevat esikuvia. Minussa eniten ihailua lääketieteen alalta taitaa herättää Sir William Osler (1849 - 1919). Hän oli aikansa nerokkain kliininen sisätautilääkäri, mutta myös ansioitunut lääketieteen tutkija, historioitsija ja opettaja.

Aikalaiskertomuksista välittyy kuva aidosti potilaistaan välittävästä miehestä. Työskennellessään uransa alkuvaiheessa nuorena osastonlääkärinä Osler mm. luki Raamattua pyynnöstä eräälle kuolevalle nuorukaiselle, ja lähetti potilaan kaukana asuville vanhemmille kauniin kirjeen heidän poikansa rauhallisesta poismenosta. Miehen sisko muisti kirjeen vielä kolmekymmentä vuotta myöhemmin, ja tavattuaan sattumalta Oslerin, hän kutsui lääkärin vierailulle, jotta vielä elossa oleva äiti voisi kiittää häntä henkilökohtaisesti poikansa hyvästä hoidosta.

Toisessa tapauksessa, ollessaan jo vanha mies, Osler oli tuonut puutarhastaan syksyn viimeisen ruusun kuolevalle pikkutytölle. Tytön äidin mukaan Osler oli sadunkerronnan ja leikkimisen lomassa käyttänyt ruusua vertauskuvana kertoakseen lapselle maanpäällisen elämän katoavaisuudesta ja kuoleman luonnollisuudesta.

Pehmoilevan humanistin vastapainoksi Oslerista löytyi kyllä ilkikurisempikin puoli.

Kun eräs Oslerin potilas oli kuollut Addisonin tautiin, himoitsi tohtori suuresti vainajan lisämunuaisia saadakseen diagnoosille varmistuksen. Hänen suureksi harmikseen omaiset eivät suostuneet ruumiinavaukseen.

Osler ei kuitenkaan aikonut luovuttaa. Hautausta edeltävänä yönä hän hiipi salaa ruumishuoneelle, rasvasi huolella toisen käsivartensa, ja kaivoi kallisarvoiset lisämunuaiset esiin vainajan peräaukon kautta. Löystynyttä tuhkaluukkua lukuunottamatta katalasta varkaudesta ei jäänyt ulkoisia merkkejä.

Tapaus sai vielä yllättävämmän käänteen, kun seuraavana aamuna omaiset ilmoittivat, että he suostuvat sittenkin ruumiinavaukseen, mutta vain sillä ehdolla, että paikalla on pappi valvomassa toimitusta. Oslerin oli tietysti tehtävä avaus koska kieltäytyminen olisi herättänyt epäilyksiä. Hänellä oli kuitenkin naurussa pitelemistä, kun anatomiasta ymmärtämätön pappi ei huomannut sisuskaluissa mitään jälkiä edellisyön väkivallasta.

Luulosairauksien kimppuun uskomushoidoilla?

2009-07-13T21:57:00.004+03:00

On olemassa pieni mutta työläs potilasryhmä, joka kokee itsensä vuodesta toiseen vakavasti sairaaksi, vaikka tutkimuksissa ei voida löytää mitään poikkeavaa. Lääkärien selitykset vaivojen toiminnallisesta luonteesta kaikuvat kuuroille korville - potilas korkeintaan loukkaantuu kun häntä pidetään "luulosairaana". Kivut ovat konkreettisia, joten niihin on löydyttävä jokin konkreettinen syy.

Ei myöskään ole tavatonta, että potilas pimittää aikaisempia tutkimuksia ja diagnooseja yrittäessään saada lääkärin lähettämään hänet uusiin jatkoselvittelyihin. (Suurinta huolta yksityisyyden suojastaan kantavat aina ne, joilla on jotakin salattavaa. Jos potilas kieltää terveyskeskuslääkäriltä keskussairaalan tietojen katselun, johtuu se usein siitä, että vaiva on jo loppuunkäsitelty siellä.)

Tällaisten potilaiden kohdalla tulee mieleen, että he saattaisivat hyötyä enemmän jonkun muun kuin lääkärin avusta. Eikö luulosairauden looginen täsmälääke ole uskomushoito?

Asiaahan ei ole pakko muotoilla näin alentavin termein, vaan potilaalle voisi ehdottaa, että "länsimainen lääketiede ei vielä osaa diagnosoida ja hoitaa tätä teidän vaivaanne, mutta monet vastaavanlaisista ongelmista kärsivät ovat saaneet helpotusta niin sanotuista täydentävistä hoidoista."

Potilaan voisi sitten ohjata esim. homeopaatin, Reiki-parantajan tai aromaterapeutin juttusille. Mitä todennäköisimmin heiltä riittäisi enemmän aikaa ja myötätuntoa tämäntyyppisille potilaille, ja lääkärikin pääsisi keskittymään omaan ydinosaamiseensa. Kustannuksiakin varmasti säästyisi, sillä uskomushoitajien palveluja lienee saatavilla halvemmalla kuin erikoislääkärien. (Ellei ole, harkitsen vakavasti alan vaihtoa.)

Lisäksi kraanavesi, parantava kosketus ja öljyjen nuuskiminen olisi taatusti turvallisempaa kuin länsimainen lääketiede, johon sisältyy säteilyrasitusta, invasiivisia tutkimuksia ja mahdollisesti haitallisia lääkeaineita ja tarpeettomia leikkauksia.

Suurin haaste olisi tietysti markkinoinnissa. Nämä "täydentävät hoitomuodot" tulisi esittää riittävän positiivisessa valossa, jotta somatisoijat eivät kokisi joutuvansa kehnompaan hoitoon. Vaihtoehtohoidot eivät kuitenkaan saisi vaikuttaa niin tehokkailta, että joku keksii hoidattaa syöpäänsä vain homeopatialla.

Markkinointia saattaisi kuitenkin helpottaa se, että vaihtoehtohoitoihin uskoo juurikin sama demografinen ryhmä, joka on yliedustettuna myös somatisaatio-oireilijoiden keskuudessa: naiset, vähän koulutetut ja vähemmistöryhmät.

More than meets the eye

2009-03-19T19:41:00.001+02:00

TAYSiin ilmestyi vuodenvaihteessa Suomen ensimmäinen leikkausrobotti. Robotti soveltuu erityisesti eturauhassyövän leikkaushoitoon.

Epäilen, että kyseessä on aikaisemminkin eturauhassyöpää vastaan taistellut autobotti, Optimus Prime:

Näkymätön Samarialainen

2009-03-15T12:43:00.004+02:00

Tulin tässä miettineeksi, miten terveyskeskuksissa voi olla työvoimapulaa, kun jokainen terveydenhuoltoa käsittelevä nettikeskustelu kuitenkin on niin täynnä köyhistä ja vanhoista syvästi välittäviä laupiaita Samarialaisia?

Tiedättehän tyypin: "terveyspalveluista ei saa rahastaa", "hoitojonot ovat ihmisoikeusrikkomus" jne. Miksei yksikään heistä pyri vapaaehtoistyöhön terveyskeskuksiin?

Terveyskeskuksissahan on paljon työtä, joka ei vaatisi erityistä koulutusta: mummojen taluttamista, pukemisessa ja riisumisessa avustamista, mustekasettien vaihtamista, paperimuodossa tulleiden tietojen kirjaamista tietokoneelle, yhteystietojen etsimistä jne. Jos tämäntyyppiset hommat vietäisiin lääkäreiltä ja hoitajilta, riittäisi aikaa paljon enemmän varsinaiseen medisiinaan.

Kysyttäessä valtaosa kansalaisista vakuuttaa olevansa syvästi huolestuneita vähäosaisten terveydenhuollosta. Pirkanmaalla on 25000 työtöntä, ja työssäkäyvilläkin on nykyään varsin paljon vapaa-aikaa aikaisempiin sukupolviin verrattuna. Eläkkeellä on valtava määrä terveitä ja pirteitä kuusikymppisiä. Luulisi, että näillä lähtökohdilla terveydenhuoltoon olisi tarjolla yllin kyllin vapaaehtoistyöstä kiinnostuneita. Mikä yhtälössä ei täsmää?

Potilaspula

2009-03-01T16:18:00.005+02:00

Olen vakaasti sitä mieltä, että potilaiden koulutusmääriä olisi lisättävä reippaasti, sillä Suomessa on selvästikin huutava pula lääketieteen opiskelijoiden tutkimuksiin ja toimenipiteisiin suostuvista potilaista.

Urologian opetuspoliklinikalla ei näkynyt edes vilausta pippelistä, kun suurta yleisöä säikähtäneet potilaat peruuttivat aikansa. Katetroitavia potilaita sentään löytyi juuri ja juuri yksi per opiskelija, mutta Cystofixin laittamista ei ole vielä kukaan tarvinnut.

Sisätautien päivystyksessä kävi illan aikana enemmän lääkäreitä kuin potilaita, hyvä kun sain napattua itselleni edes yhden potilaan. Pujahdin potilaiden toivossa kirurgian puolelle, mutta sieltäkin löytyi vain kaksi tutkimatonta tapausta, joista kumpikin oli niin humalassa, ettei tutkimisesta meinannut tulla mitään.

Ainuttakaan rannemurtumaa en ole vielä nähnyt, joten toivon, että pian tulisi kunnon pääkallokelit. Reumaosastolta ei meinannut löytyä yhtäkään nivelpunktion tarpeessa olevaa potilasta. Onnistuin sentään hankkimaan muutaman "tiskin alta".

Leikkaussaleissa ongelma tuntuu olevan se, että tarpeeksi yksinkertaisia tapauksia ei tahdo löytyä, tai ei ainakaan oikeaan aikaan. Yleensä pöydällä makaa nukutettuna joku monimutkaisempi tapaus, jonka ympärillä seisoo iso joukko seniorilääkäreitä puukot kourassa. Opiskelijat mahtuvat vain kuikuilemaan takarivistä. Sitten onkin aika siirtyä seuraavalla erikoisalalle.

Ehdotan siis opetuspotilaiden sisäänoton reilua lisäämistä. Lisäksi jonkinlainen "koulutuksellinen lisätutkimus" -vaihe pitäisi määrätä pakolliseksi kaikille potilailla. Eihän ole oikein, että potilas saa yhteiskunnan kustantaman hoidon, mutta ei suostu mitenkään osallistumaan yhteiskunnan kehittämiseen. Ennen kuin potilas pääsisi erikoislääkärin vastaanotolle, hänen pitäisi esim. suostua kandien sisätutkittavaksi, tuseerattavaksi ja skopioitavaksi.

Ruunaksi ruiskulla

2009-02-12T18:28:00.001+02:00

Oikeusministeriö ehdottaa vakavista seksuaalirikoksista tuomituille "lääkehoitoa", eli tuttavallisemmin kemiallista kastraatiota. Aiheeseen liittyen haluaisin kertoa iltasadun, joka on kyllä suurelta osin plagiaatti (propsit sille, joka keksii mistä).

"Valitettava erehdys"

Matti Virtanen on Suomen yleisin miehen nimi. Siksi onkin sopivaa, että tarinamme Matti on sekä älynlahjoiltaan että ulkomuodoltaan varsin keskinkertainen mies. Hän on keski-ikäinen ja kärsii keskivartalolihavuudesta.

Eräänä marraskuisena maanantaipäivänä Matti lähti poliisiasemalle valittamaan postissa saapuneesta virheellisestä ylinopeussakosta. Hän ei edes omistanut autoa, joten sakkolappu oli selvästi tarkoitettu jollekin hänen lukuisista kaimoistaan.

Ilmoittauduttuaan tiskille hän jäi odottamaan vuoroaan, kunnes sivuhuoneesta ilmestyi poliisi joka huusi "Martti Virtanen!". Matti luuli kuulleensa oman nimensä, joten hän nosti kätensä, ja poliisi viittoi seuraamaan sivuhuoneseen. Sinne kävellessään Matti sai osakseen muutamia outoja katseita, mutta ei ajatellut asiasta sen kummempaa.

Poliisi pyysi Matin allekirjoitusta johonkin lomakkeeseen. Hän arveli sen olevan rutiinikäytäntö, ja raapusti puumerkkinsä lukematta paperia. Sitten hänet ohjattiin poliisiauton takapenkille - ilmeisesti sakkoasioita käsiteltiin jossain sivutoimipisteessä.

Auton kaartaessa sairaalan pihaan hän alkoi kuitenkin huolestua, ja ryhtyi kyselemään mikä on homman nimi. Poliisit olivat kuitenkin hyvin epäkohteliaita, ja käskivät hänen pitää turpansa kiinni. "Itsepä olet valintasi tehnyt, pervo", he vain sanoivat.

Matti vietiin vastusteluista huolimatta toimenpidehuoneeseen, missä rotevaharteiset lääkintävahtimestarit riistivät häneltä housut ja köyttivät hänet lepositeillä paareille. Sitten hänet jätettiin yksin odottamaan, kunnes huoneeseen ilmestyi pelottavan isolla injektioneulalla varustautunut vanhempi naislääkäri. Hänkään ei ollut erityisen ystävällinen, ja Matin vetoomukset toimenpiteen keskeyttämiseksi kaikuivat kuuroille korville.

Jälkikäteen kävi ilmi, että Martti Virtanen oli paikallinen lastenraiskaaja, joka oli vapaaehtoutunut vaihtamaan vankeustuomionsa kemialliseen kastraatioon. Matti oli sattunut ilmestymään poliisilaitokselle samana päivänä kun pedofiilin oli määrä ilmoittautua toimenpiteeseen. Erityisen ikävän virheestä teki se, että kustannussyistä kemiallisessa kastroinnissa oli Suomessa siirrytty käyttämään Salvacyl®-pistosten sijasta intratestikulaarista sinkkiglukonaattia. Tämän aikaisemmin vain eläinlääkärien käyttämän aineen kulkuset kuihduttava vaikutus on pysyvä.

Kesti aikansa ennen kuin viranomaiset saivat asian selviteltyä, mutta lopulta Matti sai noin satatuhatta euroa korvaukseksi menetetystä miehuudestaan. Poliisilaitoksella ja sairaalassa muutettiin käytäntöjä, jotta vastaavaa erehdystä ei pääsisi syntymään uudestaan, ja kaikki asianomaiset pyysivät Matilta vilpittömästi anteeksi.

Asiassa oli kuitenkin se valitettava puoli, että kastraation jälkeen Matti ei enää kyennyt täyttämään aviollisia velvoitteitaan, minkä seurauksena hänen vaimonsa haki eroa. Voidakseen pitää kotitalonsa Matti joutui omaisuudenjaossa luopumaan koko korvaussummasta ja maksamaan vielä hieman ylimääräistä. Eroprosessin aikana Matti tuli lausuneeksi siipalleen muutamia ilkeitä sanoja, joita hän pian kuitenkin katui. Loukkaanut ex-vaimo nimittäin kosti myymällä Matin tarinan iltapäivälehdille.

Tapauksen saama laaja julkisuus ei helpottanut Matin paluuta sairaslomalta töihin. Matti on nykyään joutunut lopettamaan henkilökunnan kahvihuoneessa asioinnin, sillä sinne laskeutuu aina kiusallinen hiljaisuus hänen saapuessa paikalle. Usein kun Matti kuulee toimiston tyttöjen kikattavan, hän epäilee heidän puhuvan hänestä. Matin terapeutti on kuitenkin sanonut, sellainen olisi hyvin epätodennäköistä, eikä asiaa kannata murehtia. Elämänmyönteisenä ja optimistisena luonteena Matti itsekin jaksaa uskoa, että ihmiset ovat pohjimmiltaan hyviä, ja että hänen paikkansa tässä maailmassa ei ole ainoastaan mauttomien vitsien päähenkilönä.

Autoappendisektomia

2009-02-06T18:55:00.002+02:00

Huhtikuun 29. päivänä vuonna 1961 Leonid Rogozov havaitsi itsessään tyypilliset umpilisäkkeen tulehduksen oireet: kuumetta, pahoinvointia, ja vatsan oikean alaneljänneksen kipua.

Tyypillisistä oireistaan huolimatta 27-vuotias Rogozov ei ollut tyypillinen potilas, sillä hän sattui olemaan Neuvostoliiton Etelämantereen tutkimusaseman ainoa lääkäri. Lähin sairaala oli tuhansien kilometrien päässä, ja lumimyrskyt estivät lentoliikenteen. Rogozovin oireet pahenivat 30. päivä, ja iltaa kohden syntyi kliininen epäilys perforaatiosta. Koska näytti siltä, että potilaan hengen pelastamiseksi tarvitaan välitön umpilisäkkeen poisto, päätti Rogozov leikata itse itsensä.

Hän suunnitteli toimenpiteen huolella etukäteen ja neuvoi tutkimusaseman muuta henkilökuntaa avustamaan. Meteorologi ja autonkuljettaja saivat ohjeet mm. steriloida instrumentit, pitää peiliä ja auttaa haavan levittämisessä. Heitä myös ohjeistettiin antamaan lääkkeitä ja elvytystä mikäli potilas menisi elottomaksi.

Rogozov itse asettui makuulle asentoon, josta hänen olisi mahdollista nähdä leikkausalue. Antiseptiikan jälkeen hän puudutti vatsan seinämän novokaiinilla ja teki siihen runsaan 10 sentin mittaisen viillon. Leikkaus eteni hyvin, mutta noin puoli tuntia sen alkamisesta Rogozov alkoi tuntea voimakasta heikotusta ja huimausta, ja joutui pitämään taukoja. Ennen pitkää märkivän appendixin resekointi käsituntumalla ja peilistä tihrustamalla kuitenkin onnistui, minkä jälkeen Rogozov laittoi vatsaonteloon antibioottia ja suturoi haavan tiukasti kiinni.

Aikaa leikkaukseen kului noin kaksi tuntia, ja potilas kuvasi postoperatiivista vointiaan kohtuullisen huonoksi. Neljän päivän jälkeen terveydentila alkoi kuitenkin parantua, ja tikit voitiin poistaa 7 päivän kuluttua. Täysin toipunut Rogozov kirjoitti koettelemuksestaan myöhemmin jutun neuvostoliittolaiseen tiedelehteen.

Lähde:
Tracking down a good story

Päihdeäitien pakkohoito

2009-02-05T21:58:00.003+02:00

Viime aikoina on ehdotettu päihdeäitien pakkohoitoa. Mielestäni ajatus on hyvä, sillä alkoholi on suurin yksittäinen kehitysvammojen syy. Suomessa syntyy arviolta 600 alkoholin vammauttamaa lasta vuodessa.

Hesarin pääkirjoituksessa joku lääketieteellisen etiikan professori tietysti vastustaa suunnitelmaa. Näiden ammattisaivartelijoiden mielipiteet tuppaavat olemaan lähes aina terveen järjen vastaisia, sillä jos he olisivat samaa mieltä kuin tavalliset ihmiset, eivät he vaikuttaisi oppineilta ja tittelinsä arvoisilta.

En kyllä rehellisesti ymmärrä, mikä eettinen ongelma tässä on olevinaan.

Jos katsotaan, että syntymättömällä sikiöllä on ihmisarvo, on yhteiskunnalla velvollisuus suojella sitä vammautumiselta ja laittaa alkkisäiti pakkoraitistumaan.

Jos taas katsotaan, että sikiöllä ei ole ihmisarvoa, tulisi yhteiskunnan tietysti keskeyttää juoppoäidin raskaus. Muutama Mifegyne-tabletti on halpa hinta siitä, että voidaan välttää yksi elinikäinen laitoshoidokki.

Kummassakaan tapauksessa sosiaalisesti vastuuttoman yksilön itsemääräämisoikeus ei voi olla tarpeeksi hyvä syy pidättäytyä ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä. Hoidetaanhan yleisvaarallisia tauteja sairastavatkin tarvittaessa vastoin tahtoaan. Miksi oikeus ryypätä raskaana olisi tärkeämpi kuin oikeus levittää syfilistä?

Muusikoista, hoitovirheistä ja länsimaisen kulttuurin rappiosta

2009-01-31T12:47:00.006+02:00

Inspiraatio kirjoittamiseen on viime aikoina puuttunut, mutta kokeillaanpa silti.

Eläköitynyt vankilapsykiatri Theodore Dalrymple kirjoittaa, kuinka Englannissa on havaittu, että Bachin musiikkia voi käyttää nuorison karkoittamiseen. Vetelehtiviin teineihin kyllästyneet kauppiaat soittavat kaiuttimista hieman Johann Sebastiania, ja kas - näpistelevät näppynaamat häipyvät kuin vampyyrit valkosipulin tieltä.

Brittiteinit eivät ole ainoita, jotka eivät ymmärrä hyvän päälle. Bachia ei pidetty tärkeänä säveltäjänä omana aikanaan, eikä välittömästi kuolemansa jälkeenkään. Erään tarinan mukaan Matteus-passion alkuperäiskopio päätyi juustokaupan käärepaperiksi ennen kuin se pelastettiin jälkipolville. Kantaatteja puolestaan kerrotaan käytetyn puunrunkojen suojaamiseen jyrsijöiltä. Horribile dictu.

Lääketieteeseen Bach liittyy siten, että hän luultavasti kuoli hoitovirheeseen. Kuuluisa puoskari ja "kaihikirurgi" John Taylor operoi Bachin, joka kuoli pian leikkauksen jälkeen. Samainen ihmeparantaja ilmeisesti vauhditti myös Georg Händelin kuolemaa. Puoskari-Taylorin kunniatonta uraa on pidetty esimerkkinä siitä, kuinka pitkälle hävyttömyys voi kantaa kyvyttömyyden.

Händel ja Bach eivät ole ainoat kuuluisat säveltäjät, jotka kuolivat hoitovirheeseen. Reumakuumetta sairastanut Mozart olisi kenties elänyt vanhaksi mieheksi, ellei suoneniskentä olisi kuulunut 1700-luvun lääkäreiden vakiohoitoihin. Vain 35-vuotiaana kuollut Mozart on edelleen maailman kuuluisin säveltäjä. Mihin hän olisi pysytynytkään, jos olisi elänyt vielä toisen mokoman?

Suuren luokan musikaaliset hoitovirheet eivät pääty siihen, vaan myös maksakirroosiin kuolleen Beethovenin kuolemaa saattettiin vauhdittaa myrkyttämällä häntä lyijypitoisilla lääkkeillä.

Sen sijaan Brahmsin aikaan mennessä lääketiede oli jo ottanyt aimo harppauksen eteenpäin, ja 1800-luvun lopun Wienistä löytyi aidosti taitavia lääkäreitä. Yksi näistä oli Brahmsin hyvä ystävä, kuuluisa kirurgi Theodor Billroth, jonka kehittämät leikkausmenetelmät mahalaukun ja sen syöpien poistoon ovat käytössä vielä nykyäänkin (Billroth I ja Billroth II).

Pahaksi onnekseen Brahms ei kuitenkaan sairastunyt mahalaukun vaan haiman syöpään. Leikkaushoito haimasyöpään kehitettiin vasta 1900-luvun puolella, ja taudin ennuste on tänäkin päivänä erittäin huono. Toisaalta Brahms ehti elää vanhemmaksi kuin useimmat ystävänsä, ja kuoli arvostettuna joskin yksinäisenä julkkiksena.

Brahmsin kuolema ajoittui Wienin kulta-ajan loppuun, eikä korkeakulttuuri ole sen jälkeen saavuttanut samaa tasoa. Euroopan Belle Époque kääntyi auringonlaskuun, ja sen korvasi fin de sièclen dekadenssi. Seurasi ensimmäinen maailmansota ja monarkioiden alasajo. Aristokratia teki tilaa demokratialle, ja kulttuuri viihteelle. Taiteen tuottaminen marginalisoitui erikoisuuden tavoittelijoiden sisäänpäinlämpiäväksi töhertelyksi. Kaikki oikeasti lahjakkaat siirtyivät tuottamaan viihdettä, koska raha ja arvostus oli nyt siellä.

Maailmansotien jälkeen eurooppalainen kulttuuri porvarillistui, ja keskiluokan merkitys yhteiskunnassa kohosi huippuunsa. Jostain 60-luvulta lähtien painopiste alkoi edelleen siirtyä kohti alaluokkaa. Rock, punk, rap ja vastaavat ilmiöt toivat enenevissä määrin pohjasakan arvoja, kielenkäyttöä ja estetiikkaa valtavirtaan.

Pieni mutta näkyvä esimerkki tästä kehityksestä on tatuointien yleistyminen. Muutama vuosikymmen sitten tatuoinnit ja lävistykset olivat alaluokan tunnusmerkkejä, mutta nykyään niitä näkee myös korkeasti koulutetuilla menestyjillä. Koulutustaso tai älykkyys ei enää kerro mitään ihmisen kulttuuri- tai moraalikäsityksistä. Kun on vaihdettu vapaalle, ei pissiksistä ja öyhöttäjistä voi erottaa, onko kyseessä tuleva lääkäri, levyseppähitsaaja vai hasiskauppias. Kaikenlainen korkeakulttuuri ja muu kuivakka pönöttäminen on mennyt muodista. Eliitin erottaa enää ainoastaan siitä, että se voi käyttää sikailuunsa vähän enemmän rahaa.

Loppuun vielä hieman Bachia huligaanien karkoitukseen. Kappaleen pitäisi tuttu kaikille jotka ovat lapsena omistaneet vanhan Game Boyn...

Siedätyshoitoa tirkistelijöille

2008-04-14T22:01:00.005+02:00

Kyllä on lehdistöllä ankeat ajat, kun otsikoita täytyy repiä kuukaudesta toiseen ministerien jokseenkin sovinnaisesta sukupuolielämästä.

Kyttäämisestä ahdistunut pääministeri on kuulemma jo kysellyt medialta, miten hänen pitäisi tällä elämänalueella menetellä. Minä ehdotan tirkistelynhaluiselle kansalle siedätyshoitoa. Kaikki poliitikot voisivat yhdessä tuumin alkaa suoltamaan julkisuuteen niin rasvaisia juttuja, että uteliaimmatkaan kyylät eivät enää haluaisi kuulla enempää. Ja vaikka kuulisivatkin, niin eivät uskoisi.

Mallia voi hakea antiikin Rooman estottomista hallitsijoista. Lupaan äänestää ketä tahansa nykypoliitikkoa, joka kehtaa väittää harrastavansa riettaampaa elämää kuin keisari Elagabalus.

Elagabaluksella oli lyhyessä ajassa viisi vaimoa (joista yksi oli neitsyysvalan vannonut papitar). Naiset eivät kuitenkaan näytelleet kovin suurta osaa Elagabaluksen sukupuolielämässä, sillä hän oli häpeilemätön homo, jonka kerrotaan maanneen naisten kanssa ainoastaan oppiakseen paremmin miellyttämään miehiä.

Vapaa-ajallaan Elagabaluksella oli tapana rentoutua pukeutumalla naiseksi ja lähteä myymään itseään Rooman tavernoihin ja bordelleihin. Milloin hän ei jaksanut poistua palatsistaan, alaston hallitsija tyytyi huutelemaan rivoja ehdotuksia huoneensa ohi käveleville miehille. Kerrotaan, että keisarin käskyläiset kiersivät pitkin kaupunkia etsimässä hänen ilokseen mahdollisimman suuren sukuelimen omaavia uroita. Erityisen ihastunut Elagabalus oli vaununkuljettajaansa, jota hän kutsui aviomiehekseen.

Väitetään, että Elagabalus käytti silmämeikkiä ja peruukkeja, poistatti ylimääräiset ihokarvansa ja pukeutui silkkiin. Hän yritti myös löytää lääkäriä, joka osaisi tehdä hänelle naisen sukuelimet. Yllättävää kyllä, yksikään sen aikainen puoskari ei uskaltanut tarttua haasteeseen.

Ajan henki ei kuitenkaan suvainnut keisarin mieltymyksiä, ja erityisesti hänen henkivartiokaartinsa paljastui hieman ahdasmieliseksi porukaksi. Arvioituaan, ettei Elagabalus enää nauti sellaista luottamusta ja yleistä kunnioitusta, joka mahdollistaisi hänen jatkamisensa keisarina, he mestasivat johtajansa ja heittivät ruumiin Tiber-jokeen.

Siinä on speksi, mikset jo koodaa?

2008-04-10T22:01:00.003+02:00

Sampo Pankin tekniikkaongelmat sen kuin jatkuvat. Sammon ja Dansken tietojärjestelmien yhdistämiseen käytettiin 13 kuukautta ja 200 miljoonaa euroa, mutta ilmeisesti se oli aivan liian vähän, koska palvelu on poikki ja asiakkaat kiukkuisia.

Sanokaa minun sanoneen, mutta terveydenhuollon "valtakunnallinen tietojärjestelmä", jota parhaillaan ollaan pykäämässä pystyyn, tulee aiheuttamaan aivan omaa luokkaansa olevan IT-kaaoksen, jonka rinnalla Sammon sekoilut ovat pientä.

Pankkipalveluilta vaadittu toiminnallisuus on sittenkin varsin yksinkertaista kattavaan potilastietojärjestelmään verrattuna. Toisin kuin verkkopankit, nykyisetkään potilastietojärjestelmät eivät toimi nopeasti ja luotettavasti. Voi vain kuvitella, millainen soppa integroinnista syntyy.

Maallikot eivät ikinä uskoisi, kuinka amatöörimäisiä virityksiä kunnille on onnistuttu kauppaamaan. Esimerkiksi sellainen tekniikan ihme kuin tekstikenttä tuottaa johtavassa markkina-asemassa olevalle potilastietojärjestelmälle vaikeuksia. Kirjoitin hiljattain opetuspotilaan statukseen "ei ikterusta", mutta Pegasos näytti rivinvaihtoon liittyvän bugin takia ruudulla vain "ikterusta". Itse en edes huomannut virhettä, ennen kuin minulta kysyttiin että oliko potilas tosiaan mielestäni kellertävä.

Koskahan joku näiden ohjelmien lukuisista bugeista osoittautuu kohtalokkaaksi? On helppoa keksiä tilanteita, joissa sanan "ei" pois putoaminen voi aiheuttaa varsin ikäviä seurauksia.

Saturday night semiotics

2008-03-29T22:10:00.006+02:00

Varsinkin englanninkielisissä kirjoissa näkee reseptistä tai lääkemääräyksestä käytettävän symbolia tai (tai kirjaimia Rx). Lyhenne on niin vanha, että sen alkuperästä vallitsee epätietoisuus.

Hauskimman (joskin hieman kaukaa haetun) tarinan mukaan merkin alkuperä on muinaisessa Egyptissä. Yksi egyptiläisten suosituimpia amulettien aiheita oli "Horuksen silmä" joka liitettiin parantumiseen ja uudelleensyntymiseen.

Hieroglyfin parantava merkitys tuli tarinasta, jonka mukaan Horus-jumala oli taikuuden avulla saanut kappaleiksi silvotun silmänsä takaisin. Silmän alla oleva kyyneltipan näköinen kuvio tulee egyptiläisen muuttohaukan värityksestä, sillä Horuksella oli haukan pää.

Hieroglyfiä käytettiin amulettien ohella lääkäreiden resepteissä. Egyptiläinen resepti koostui usein loitsusta ja varsinaisesta lääkemääräyksestä. Loitsussa saattoi esiintyä Horuksen silmä sen symbolisen merkityksen vuoksi, mutta lisäksi tiedetään, että samaa symbolia käytettiin myös murtolukujen osoittamiseen. Ja useista ainesosista koostuvissa resepteissä tietysti esiintyi paljon murtolukuja.

Suuri osa Egyptin lääketieteen ja kemian osaamisesta kulkeutui muinaisten kreikkalaisten ja edelleen roomalaisten kautta keskiajan Eurooppaan. Jopa sana kemia on todennäköisesti kehittynyt Egyptiä tarkoittavasta sanasta kēme. (Muistatteko kuinka Waltarin Sinuhessa puhuttiin Kemin maan jumalista?)

Kreikkalaiset (ja myöhemmin roomalaiset) lainasivat resepteihinsä onnea tuovan Horuksen silmän, mutta matkan varrella se vaihtui paikallisiin kulttuureihin paremmin sopiviksi Zeuksen (tai Roomassa Jupiterin) merkeiksi:

Keskiajalla alkemistit kehittivät erilaisia koodeja omien reseptiensä kirjaamiseksi, ja inspiraatiota tietysti saatiin vanhemmista lähteistä. Kirjassa Medicinisch-Chymisch- und Alchemistisches Oraculum vuodelta 1755 kerrotaan, että sekoitusohjeiden alussa usein esiintyvä käsky "ota" (latinaksi "recipere") voidaan merkitä jollakin seuraavista symboleista, jotka näyttäisivät olevan sekasikiöitä kirjaimesta R ja vanhemmista onnenmerkeistä:

Lääkemääräyksetkin ovat ohjeita apteekkareille, jotka vielä 1920-luvulle saakka sekoittivat suurimman osan lääkkeistä paikan päällä. Niinpä nekin alkoivat useimmiten käskyllä ottaa ja sekoittaa joitakin ainesosia. Siispä vakiintui reseptin ensimmäiseksi merkiksi, ja myöhemmin sillä alettiin tarkoittaa reseptiä ylipäätään.

Ja tietysti koko sana "resepti" on peräisin samasta käskystä ottaa.

Ristiriitaisuuksista ja näädistä

2008-03-27T19:21:00.006+02:00

Lääkärilehdessä pohdiskellaan ristiriitaisia asetuksia ja ohjeita, joista terveydenhuollon alalla ei ole pulaa. Onko pahoinpitelijän nimen merkitseminen sairaskertomukseen ehdottomasti tarpeen vai sittenkin ankarasti kielletty? STM, henkilötietolaki ja tuoreimmat asiantuntijoiden ohjeet näyttäisivät olevan ristiriidassa.

Erilaisia käskyjä työkseen laativat eivät ole erityisen hyvin perillä toistensa aivotuksista, käytännön lääkäreistä puhumattakaan. Jälkimmäinen asia lienee ihan hyvä, sillä kaikkien ohjeiden kirjaimellinen noudattaminen syöksisi terveydenhuoltojärjestelmämme kaaokseen alle päivässä. Erityisesti tietosuojalainsäädäntö on sellainen pommi, että sen avulla voidaan todistaa melkeinpä mikä tahansa menettelytapa laittomaksi.

Yleispätevien lakien ja asetusten laatiminen on varsin hankalaa, koska kaikkia seurauksia on mahdotonta ennustaa.

Käsittääkseni esim. alkoholismia pidetään nykyään sairautena (eikä esim. moraalisena puutteeena), koska siitä on laadittu "Käypä hoito" -suosituskin. Henkilö, jolla "vamman tai sairauden johdosta on pitkäaikaisesti erityisiä vaikeuksia suoriutua tavanomaisista elämän toiminnoista", on puolestaan vammaispalvelulain mukaan vammainen. Rappioalkoholistit ovat siis vammaisia, ellen ole ymmärtänyt jotakin pahasti väärin.

Vammaisten syrjintä on kielletty rikoslaissa. Voisiko ravitsemusliikkeesta poistettu alkoholisti siis haastaa juottolan oikeuteen syrjintärikoksesta, hieman samaan tapaan kuin romanit ovat menestyksekkäästi tehneet? Onhan toki totta, että alkoholistit aiheuttavat keskimääräistä enemmän järjestyshäiriöitä, mutta myös tietyt etniset vähemmistöt ovat kiistatta yliedustettuja rikostilastoissa.

Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä on nollatoleranssi alkoholinkäytön suhteen. Mikäli alkoholia on veressä tippaakaan, on lähtökohtaisesti edessä potkut. Onko tässäkin kyse riippuvuusvammaisten syrjinnästä? Esim. kokenut psykiatri voisi luultavasti suoriutua työstään ihan hyvin, vaikka olisikin välillä pienessä sievässä. Asiantuntijoiden mukaan sairaanhoitopiirin irtisanomispolitiikka on kuitenkin laillinen.

Muun sorttisille vammaisille voi olla vaikeampi antaa potkuja. Minulle on kerrottu, että eräässä rannikkokaupungin sairaalassa työskentelee vammainen neurologi, jonka työtahti jättää johdon mukaan toivomisen varaa. En muista vamman laatua, mutta kyse ei ollut alkoholismista. Sairaala haluaisi hänestä eroon, mutta ei uskalla antaa potkuja, koska pelkää syytettä syrjintärikoksesta.

Epäjohdonmukaista? Syrjintälain tarkempi lukeminen paljastaa, että syrjintä on sallittua, mikäli sille on "hyväksyttävä syy". Tämä on tietysti ajan hengen ja tarpeen mukaan vapaasti määriteltävissä. Tällä hetkellä alkoholismi on ilmeisesti "hyväksyttävä syy" syrjintään, mutta jotkut muut työntekijän tuottavuuteen vaikuttavat sairaudet eivät välttämättä ole.

Lähes kaikissa laeissa on tällaisia kohtia, jotka tekevät tyhjäksi muualla sanottuja asioita. Englanniksi niistä käytetään termiä "weasel words". Kuin lintujen munia tyhjentävät näädät, nämä sanat imevät niitä ympäröivistä lauseista kaiken sisällön, ja jättävät vain kuoren, illuusion sisällöstä.

Näätäsanoilla voidelluista laeista ja asetuksista löytääkin harvoin tukevaa selkänojaa ongelmatilanteissa. Minun neuvoni on vain miettiä, mitä mieltä kansan enemmistö olisi tästä asiasta ja toimia sen mukaan. Vox populi, vox dei.

Tu, deorum hominumque tyranne, Amor

2008-03-11T22:47:00.006+02:00

Ruokakaupan iltapäivälehtien kansista päättelen, että kansakunnan polttavimmat puheenaiheet ovat jo kuukausikaupalla liittyneet lemmenkipeiden ministeriparkojen kiusallisiin edesottamuksiin. Mieleeni palautuu, mitä Schopenhauer kirjoitti sukuvietistä joskus 1800-luvun alkupuolella (vapaa suomennos, korostukset minun):

...sen epäedullinen vaikutus ulottuu tärkeimpiinkin asioihin, kaikkein vakavamielisimmätkin askareet se säännöllisesti katkaisee, ja terävimmätkin päät se toisinaan sekoittaa. Häpeämättömästi se häiritsee roskallaan valtiomiesten neuvotteluita ja oppineiden tutkimuksia, ja rakkauskirjeensa ja hiuskiehkuransa se osaa ujuttaa jopa ministerinsalkkujen ja filosofisten manuskriptien väliin. Se kylvää päivittäin katkerimpien riitojen ja hämmentävimpien kiistojen siemenet, tuhoaa arvokkaimmat ystävyydet ja rikkoo vahvimmat siteet. Uhrikseen se vaatii milloin elämän, milloin terveyden, omaisuuden, virka-aseman tai onnellisuuden. Muutoin vilpittömät se muuttaa paatuneiksi valehtelijoiksi ja siihen asti uskolliset pettureiksi. Siispä se näyttäytyy vihamielisenä riivaajana, joka pyrkii vääristämään, sekoittamaan ja kumoamaan kaiken. Tätä pohtiessa on huudahdettava: Mistä melu? Minkä vuoksi kaikki tämä sähläys, elämöinti, pelko ja hätä? Kysymyshän on vain siitä, että jokainen Matti löytää Maijansa. Miksi tällaisen pikkuseikan pitäisi näytellä niin tärkeää osaa, ja tuoda lakkaamatta häiriöitä ja sekaannuksia hyvin hallittuun ihmiselämään?

Schopenhauerilla on tietysti erinomainen vastaus tähän kysymykseen, mutta me jotka olemme kuulleet Darwinin muutama vuosikymmen myöhemmin julkaisemista ajatuksista, osaammekin jo arvata sen.

Viisi miljoonaa

2008-03-04T22:07:00.012+02:00

Uutisissa on viime päivinä kerrottu, että kolme tupakkatauteihin sairastunutta naista hakee jättikorvauksia alan yhtiöiltä. Naisten mukaan tupakkayhtiöt ovat menneinä vuosikymmeninä johtaneet heitä harhaan kessuttelun terveysvaikutuksista. Se minulle ei ole vielä oikein valjennut, miksi juuri nämä kolme olisivat oikeutettuja korvauksiin, kun tupakka on vienyt terveyden aika monelta muultakin.

Mutta yrityksen puutteesta syöpäkääryleiden valmistajia ei ainakaan voi syyttää. Useimpien nykylääkisläisten muisti ei varmaan ulotu vuoden 1994 tupakkaoikeudenkäynteihin. Silloin Helsingin yliopiston professori Ismo Virtanen anatomian laitokselta vakuutti oikeudessa, että tupakoinnin ja syövän - tai sen puoliin minkään muunkaan sairauden - välistä yhteyttä ei ole todistettu. Hän oli lääkärikunnassa mielipiteineen kutakuinkin yksin.

Myöhemmin sitten kävi ilmi, että Virtanen oli saanut tupakkateollisuudelta 280 000 markkaa konsulttipalkkioita, joista hän ei ollut maksanut veroja. Oikeus tuomitsi Virtasen veropetoksesta, mutta syytteet väärästä valasta hylättiin.

Vaikka tupakkateollisuus ja sen puhemiehet muuta väittävät, on näyttö tupakoinnin ja keuhkosairauksien välisestä yhteydestä ollut melko vahvaa jo puoli vuosisataa. Ensimmäisistä pätevistä tutkimuksista ja tupakanvastaisesta työstä saavat kunnian - kenties hieman yllättäen - natsisaksan lääkärit. Näin jälkikäteen ajatellen körssin vastustaminen tietysti sopii kansanterveydestä ja -puhtaudesta innostuneille natseille kuin nenä päähän.

Terveysfasistien tupakanvastaisessa lehdessä "Reines Luft" (puhdas ilma) kirjoitettiin mm. tupakoinnin ja syövän yhteydestä, ja pääteltiin eri maiden tilastoista, että niissä maissa jossa miehet tupakoivat enemmän kuin naiset, on heillä myös enemmän keuhkosairauksia. Natsit rahoittivat myös ensimmäisen tapaus-verrokki -tutkimuksen keyhkosyövän ja tupakoinnin yhteydestä, ja osasivat epäillä tupakoinnin altistavan myös sydänsairauksille.

Tupakan vastainen työ ulottui huipulle saakka. Savuttomaksi tiedetty Hitler mm. määräsi, että sotilaiden tupakka-annos tulisi säännöstellä niin pieneksi, että se rohkaisisi lopettamaan. Tupakoinnista pidättäytyvät sotilaat saivat tilalle suklaata tai ruokaa. Aatu ilmoitti röökin olevan "yksi ihmiskunnan vaarallisimmista myrkyistä" ja arveli sen olevan "punaisen miehen kosto valkoisen miehen tuomasta viinasta". Huomaa kuinka tupakoinnin kieltävässä julisteessa sikari on varustettu neekerin kuvalla - polttaminen yritettiin esittää rappiorotujen paheena.

Körssi julistettiin kansanviholliseksi (Volksfeind), ja ennennäkemättömän korkea tupakkavero oli neljännesvuosisadan aikaansa edellä. Heinrich Himmler kielsi SS-miehiä tupakoimasta virantoimituksen aikana, ja sauhuttelijoilla ei ollut asiaa moniin julkisiin rakennuksiin. Kun elintarvikkeet olivat sota-aikana kortilla, ei raskaana olevien naisten sallittu ostaa tupakkaa lainkaan. Tupakointi junissa ja busseissa kiellettiin, koska Hitler oli henkilökohtaisesti huolestunut naispuolisten konduktöörien altistumisesta savulle.

Sodan jälkeen tupakoinnin vastainen liike kuivui kasaan, kun sen johtohahmot tappoivat itsensä, joutuivat vankilaan tai teloitettiin. Samaiset herrat olivat näet vastuussa myös satojen tuhansien "elinkelvottomien" vammaisten ja mielisairaiden systemaattisesta murhauttamisesta. Jotta fasismin iestä vapautuneet saksalaiset pääsisivät jälleen sauhuttelemaan estotta, lahjoittivat amerikkalaiset veronmaksajat ja tupakkatehtaat ystävällisesti 93 miljoonaa kiloa tupakkaa osana Marshall-apua.

Natsien kontolla on kymmeniä miljoonia ihmishenkiä. Tupakan uhrien määrä puolestaan kasvaa joka vuosi viidellä miljoonalla. Määrällisesti syöpäkääryleillä taitaa siis olla jo korkeampi bodycount, mutta onko se laskettava lieventäväksi asianhaaraksi, että riskeistä tietoiset länsimaiset tupakan uhrit saavat syyttää lähinnä itseään?

Lähteet:
http://www.bmj.com/cgi/content/full/313/7070/1450
http://ije.oxfordjournals.org/cgi/content/full/30/1/31
The Nazi War on Cancer

Todellista rohkeutta

2008-02-25T18:12:00.001+02:00

Pispalasta kotoisin oleva Katariina Lillqvist on kuulemma tehnyt animaatioelokuvan, jossa Mannerheim esitetään "helvetin kiirastulessa" istuvana homona, ja Yle on päättänyt sisällyttää sen ohjelmistoonsa.

Paitsi Kata-tädin yleissivistyksen puute (kiirastuli ei sijaitse helvetissä, vaan on välietappi matkalla taivaaseen), minua ärsyttää tämän metakan tekopyhyys.

Lillqvist ja Yle kuvittelevat olevansa suuriakin sanan- ja ilmaisuvapauden puolustaja pilkatessaan monien veteraanien idolia, mutta Muhammed-jupakan aikana oli vähän eri ääni kellossa. Yksikään suomalaislehti tai -kanava ei uskaltanut julkaista suuren julkisuuden saaneita pilakuvia, koska toisten tunteiden tahallinen loukkaaminen ei kuulemma ole viisasta eikä hyväksyttävä.

Lillqvistin mukaan "tämä oli hieno testaus Ylen sananvapauskannasta". Näemmä Ylen sananvapauskanta on se, että kilttien ja hyvätapaisten ihmisten tunteita saa loukata, koska he eivät äidy väkivaltaisiksi.

Perinteisen miehen kohtalo

2008-02-22T23:28:00.002+02:00

Rintakipu ja hengenahdistus -jakso on takana, nyt pitäisi sitten osata tulkita sydänfilmejä.

Aiheeseen liittyen haluan esittää seuraavan taideteoksen (klikkaa kuva suuremmaksi):

Verosuunnittelusta

2008-02-15T16:38:00.000+02:00

Viime aikoina on metelöity paljon lääkärien oikeudesta yhtiöittää työnsä ja nostaa tulonsa kevyemmin verotettuina osinkoina. On syytä pitää muutama seikka mielessä:

1) Järjestely ei poikkea mitenkään muista aloista. Laki on sama kaikille, ja asianajajat ja konsultit ovat toimineet näin jo pitkään.

2) Osinkoa voidaan nostaa vuodessa korkeintaan yhdeksän prosenttia yhtiön varoista. Toisin sanoen lääkärin on tienattava yhtiöönsä varsin iso pesämuna ennen kuin hän pystyy elämään osinkotuloilla.

3) Osinkotulot eivät suinkaan ole "verottomia" vaan yritys on jo maksanut niistä 26% veroa.

4) Osinkotulot tulevat vuoden viiveellä - sillä välin on elettävä muilla tuloilla tai säästöillä.

5) Virkalääkärin edut lomien, äitiysvapaiden yms. suhteen ovat yleensä huomattavasti paremmat.

E.m. syiden vuoksi en usko, että kaikki lääkärit haluavat tulevaisuudessakaan yhtiöittää työtään. Toisaalta monien näkökulmasta tulomalli, jossa lääkärin on aluksi kerättävä yhtiöönsä isohko pesämuna päästäkseen myöhemmin paremmille ansiolle, luultavasti lisää perusterveydenhuollon huokuttelevuutta pitkäaikaisena työpaikkana.

Eräs kuoleman jälkeinen elämä

2008-02-05T16:30:00.000+02:00

Vuosi on 1951. Maailmanpolitiikassa eletään kylmän sodan ensimmäisiä vuosia, Bell Labsin insinööri William Shockley on juuri patentoinut transistorin ja Winston Churchill valitaan Britanniassa toiselle pääministerikaudelleen.

Johns Hopkinsin sairaalassa 31-vuotias Henrietta Lacks saa kuulla sairastavansa harvinaisen nopeasti etenevää kohdunkaulan syöpää. Henrietta kuolee siihen vielä samana vuonna, jättäen jälkeensä miehen ja viisi lasta.

Sairaalan syöpätutkimuskeskuksen johtaja George Otto Gey on kasvattanut - lupaa kysymättä - hänen kudosnäytteestään saatuja soluja elatusmaljalla. Hän havaitsee, että ne pystyvät jakautumaan loputtomiin tuottamansa telomeraasientsyymin ansiosta.

Henrietta Lacks lasketaan sukuhautaan Virginiassa, mutta Geyn eristämä solulinja jatkaa elämäänsä sairaalan laboratoriossa koodinimella HeLa. Kuolematon, nopeasti jakautuva solulinja osoittautuu pian valtavan arvokkaaksi. Siitä peräisin olevien solujen avulla tullaan tulevina vuosina tutkimaan syöpää, Salkin poliorokotetta, säteilyn ja myrkkyjen vaikutuksia, AIDSia, kosmetiikkaa, geenisekvenointia, ja lukemattomia muita lääketieteellisiä ongelmia.

Henrietta Lacks on levännyt haudassaan jo yli puoli vuosisataa, mutta hänen soluistaan kasvanutta biomassaa on tänään elossa enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Kouluja käymätön Henrietta ei eläessään matkustanut kauemmaksi kuin Virginiasta Baltimoreen, mutta hänen syöpäsolunsa ovat kulkeutuneet satoihin laboratorioihin ympäri maailmaa. Niitä on jopa lähetetty satelliitissa avaruuteen, kun haluttiin selvittää painottomuuden vaikutuksia ihmiskudokseen. On varsin todennäköistä, että HeLa-solut jatkavat elämäänsä vielä silloinkin kun sinä ja minä työnnämme koiranputkea.

Vasemmalla Henrietta Lacks, oikealla HeLa-soluja elektronimikroskoopissa.

Patonomenklatuura

2008-02-03T13:35:00.000+02:00

Lääkiksessä käsitellään parhaillaan keuhkosairauksia. Tiesittekö, että pneumonoultramicroscopicsilicovolcanoconiosis on englannin kielen pisin sana? Hyvänä kakkosena tulee pseudopseudohypoparathyroidism.

Muuten olen sitä mieltä, että jokaisessa vakavasti otettavassa sairaudessa pitäisi olla vähintään kolme kreikan- tai latinankielistä lainasanaa. Aikamme tapa käyttää rahvaanomaisia lyhenteitä (AIDS, SARS, COPD...) on jälleen yksi merkki nykyihmisten henkisestä velttoudesta ja länsimaisen kulttuurin rappiosta.

Kasvavaa nuorta on varjeltava huonolta seuralta, jottei hän ajautuisi tupakan, viinan, huumeiden ja urheilun pariin

2008-02-01T15:46:00.000+02:00

Joskus pikkupoikana kokeilin huonolla menestyksellä jalkapalloharrastuksen aloittamista. Lopetin ensimmäiseen kertaan, koska olin lajissa huono ja joukkuetoverit vaikuttivat vajaaälyisiltä öyhöttäjiltä. Siksi olen hieman vahingoniloinen tutkimustuloksesta, jonka mukaan kolmasosalla ammattilaisjalkapalloilijoista on surkastuneet aivot:

Brain damage in former association football players. An evaluation by cerebral computed tomography.

Sortland O, Tysvaer AT. Department of Radiology, National Hospital, University Clinic, Oslo, Norway.

Thirty-three former football players from the National Football Team of Norway were examined by cerebral computer tomography (CT). The CT studies, evaluated for brain atrophy, visually and by linear measurements compared two different normal materials. One third of the players were found to have central cerebral atrophy. It is concluded that the atrophy probably was caused by repeated small head injuries during the football play, mainly in connection with heading the ball.

Toisaalta kausaalisuhde ei ole täysin varma - kenties ammattilaisfutaajaksi haluavilla on jo valmiiksi keskimääräistä pienemmät aivot? Lisäksi palloilijoiden aivoatrofia on samantyyppistä kuin alkoholisteilla, ja kaikkihan me tiedämme, että joukkuelajeja harrastavat korstot kiskovat mälli poskessa viinaa ja huumeita aina kun valmentajan silmä välttää (terveisiä Karalahden Jerelle).

Olen ollut jo pidempään sitä mieltä, että kilpaurheilulta pitäisi poistaa kaikki yhteiskunnan tuki. Sillä ei ole mitään tekemistä kansanterveyden kanssa. Säästyneet rahat pitäisi ohjata toimenpiteisiin, joilla edistettäisiin kaikkein huonokuntoisimpien liikuntaharrastuksia. Nykymallissa enemmistö makaa television ääressä katsellen kuinka vähemmistö riuhtoo nivelensä ja aivonsa tohjoksi.

Hyödytön fakta nr. 2432246

2008-01-11T21:58:00.000+02:00

Tiesittekö, että kun Teksasissa kuolemaantuomittu teloitetaan myrkkyruiskeella, pistokohta puhdistetaan ensin desinfektioaineella? Kotitehtäväksi jää miettiä miksi.

Tahdosta riippumaton ruotsi

2008-01-10T18:49:00.000+02:00

Jokaisen koululaisen lempiaineesta, ruotsista, ei joudu eroamaan edes lääkiksessä. Koska sana pakkoruotsi on kuulemma asenteellinen ja ikävä, ehdotan että sitä ryhdytään virallisissa yhteyksissä kutsumaan tahdosta riippumattomaksi ruotsiksi, aivan kuten pakkohoitokin on nykyään tahdosta riippumatonta hoitoa.

Pakkoruotsissa ja pakkohoidossa on sekin yhteinen piirre, että molemmissa tapauksissa asiakas ei ymmärrä omaa parastaan. Kyselytutkimusten mukaan 67-72% suomalaisista kannattaa - vailla parempaa ymmärrystä - ruotsinopiskelun vapaaehtoistamista. Onneksi elämme edustuksellisessa demokratiassa, joten edustajamme voivat suojella yksinkertaista kansaa tällaisilta villeiltä päähänpistoilta.

Kaksikielisen palvelun tuottamiseen kuluva aika ja resurssit ovat tietysti pois jostakin muusta, men sådant är livet, kyllähän terveydenhuollossa aikaa ja resursseja riittää. Niin kauan kuin Suomessa on vielä yksikin pelkkää ruotsia puhuva mummo hengissä, ei voida edes kuvitella muuta vaihtoehtoa - kaikille suomenkielisille on opetettava, mitä ovat förstoppning ja avföringsprov.

Ja vaikka he osaisivatkin suomea, on muutamalla sadalla tuhannella suomenruotsalaisella oltava yhdenvertainen oikeus saada palveluita äidinkielellään. Muutamalla sadalla tuhannella ruotsinsuomalaisella ei tätä oikeutta ole, mutta se johtuu yksinkertaisesti siitä, että toiset ovat yhdenvertaisempia kuin toiset. Siis tarkemmin sanottuna, ruotsi on virallinen kansalliskieli Suomessa, koska Suomella ja Ruotsilla on yhteinen historia. Suomi ei kuitenkaan ole virallinen kansalliskieli Ruotsissa, koska tässä tapauksessa yhteinen historia on yhteinen vain toiselle osapuolelle. Tuliko selväksi?

Kuulemma pääkaupunkiseudulle on palkattu maahanmuuttajataustaisia lääkäreitä, jotka osaavat vain ensimmäistä kotimaista. Hampaiden mädäntyessä suuhun ruotsia osaamattomaan hammaslääkäriin turvautuminen saattaa tuntua houkuttelevalta vaihtoehdolta. Tällainen periaatteista lipsuminen johtaa kuitenkin kaltevalle pinnalle. Ennen pitkää joku venkoilija keksii kysyä, että jos virolainen lääkäri pärjää mainiosti Suomessa osaamatta ruotsia, eikö kotimaisillekin lääkäreille riittäisi vain suomen osaaminen?

Kielitaitovaatimusten suhteen on siis valittava tiukka linja, vaikka hintana olisikin muutama jonoon kuukahtanut potilas. Potilaita tulee aina lisää, mutta suomenruotsalaisen kulttuurin valo on vaarassa sammua ikuisiksi ajoiksi, ellei sen liekkiä ruokita säännöllisin uhrauksin.

Sama kude on meissä kuin mik' unelmissa on, Ja unta vaan on lyhyt elämämme

2008-01-05T23:04:00.000+02:00

Tutkijat ovat näemmä havainneet, että oreksiini A -niminen neuropeptidi saa 30 tuntia valvotetut apinat suoriutumaan kognitiivisissa kokeissa yhtä hyvin kuin virkeät. Stimulanteille tyypillisiä haittavaikutuksia (hermostuneisuus, verenpaineen nousu jne.) ei huomattu, ja PET-kuvissa apinoiden aivot "näyttivät virkeiltä".

Voiko nukkumisen pian korvata oreksiini-nenäsuihkeella, niin kuin Wiredin artikkelissa annetaan ymmärtää? Tuskin. Jos yöunen ainoa tarkoitus olisi yhden peptidin pitoisuuden palauttaminen normaalille tasolle, olisi luonnonvalinta hankkiutunut jo kauan sitten eroon moisesta ajantuhlauksesta. Mutta kenties nukkumisen varsinainen tehtävä selviää pian, kun joku rokkitähti tai huippu-urheilija kuitenkin saa päähänsä valvoa oreksiinin avulla puoli vuotta yhteen vetoon.

Ammattien arvostuksista

2007-12-28T17:47:00.000+02:00

Pohtikaapas, arvon lukijat, hetki lääkärin ammatin luonnetta.

Se on asiakaspalvelua, jossa täytyy välillä mielistellä ja teeskennellä olevansa kiinnostunut sellaisistakin ihmisistä, joiden kanssa monet eivät haluaisi olla missään tekemisissä. Asiakassuhde on konkreettisempi kuin monissa muissa töissä, ja joskus joutuu jopa tutkimaan ja koskettelemaan (onneksi lateksilla suojattuna) niitä ruumiinosia, joista ei ole kohteliasta puhua kovaan ääneen. Työn sanotaan olevan raskasta, varsinkin henkisesti, mutta vastapainoksi palkka ei ole ihan huono. Usein ammatin harjoittamista on katsottu tarpeelliseksi säädellä tai rajoittaa erikseen laadituilla laeilla.

Lääkäreitä on ollut historian alkuhämärästä saakka, ja jos luette edellisen kappaleen uudestaan, huomaatte että heidän työllään on yllättävän paljon yhteistä sen kaikkein vanhimman ammatin kanssa.

Tämä vertaus tuli mieleeni, kun erehdyin taannoin katsomaan televisiosta jotain kinastelueohjelmaa, jossa yhtenä studiovieraana oli sairaanhoitajan hommat seksityöhön vaihtanut nainen. Hänen ilmoittamansa tulot ylittivät monien lääkärien ansiot, vaikka asiakkaita kävi harvempaan tahtiin kuin aivokirurgeilla.

Jostain syystä ihmiset kuvittelevat, että työstä saatavan palkan ja sen yleisen arvostuksen pitäisi jotenkin liittyä toisiinsa. Sairaanhoitajan työ on arvostettua, mutta kuulemma huonosti palkattua. Ilotyttö ansaitsee hyvin, mutta joutuu peittämään keskusteluohjelmassa kasvonsa, jottei vuokraisäntä häätäisi ja sukulaiset tekisi perinnöttömäksi. Aivokirurgi tienaa ainakin uransa huipulla ihan mukavasti, ja voi ilmoittaa ammattinsa häpeilemättä luokkakokouksessa, sikäli kuin sellaisessa koskaan ehtii käymään. Kaikkia yhdistelmiä löytyy.

Hyödykkeiden tai työsuoritteiden markkinahintaa ei voi päättää mikään viisaiden tätien komitea niiden metafyysisen "tärkeyden" tai "arvon" perusteella. Vesi on monin verroin tarpeellisempaa kuin timantit, mutta timantit maksavat silti enemmän. Aiheesta kirjoitti Adam Smith varsin helppotajuisesti jo 1700-luvulla. Hänen teksteistään käy hyvin ilmi, miksi sairaanhoitajan työpanoksesta ei makseta yhtä paljon kuin aivokirurgin, ja miksi seksin myyjillä on melko korkea tuntipalkka:

The real price of every thing, what every thing really costs to the man who wants to acquire it, is the toil and trouble of acquiring it.

Nomen est omen

2007-12-20T19:01:00.000+02:00

Eräässä blogissa ehdotettiin taannoin, että ydinvoima pitäisi nimetä uudelleen "tunnevoimaksi", jotta luonnontiederajoitteiset tomppelit eivät vastustaisi sitä. Ydinvoimasta tulee heti mieleen ydinaseet, joten sen on pakko olla paha asia.

Ai eivät ihmiset ole niin yksinkertaisia, sanotte? Markkinoinnissa on kuitenkin parempi pelata varman päälle. Magneettikuvauksenkin alkuperäinen nimi oli Nuclear Magnetic Resonance Imaging (NMRI), koska fysikaalinen ilmiö johon se perustuu on NMR. Sana nuclear kuitenkin jätettiin pois, koska sen pelättiin herättävä potilaissa ja päättäjissä negatiivisia mielleyhtymiä, joten magneettikuvaus tunnetaan nykyään lyhenteellä MRI.

Oikeus schmoikeus

2007-12-15T15:07:00.000+02:00

Nykyään kuulee yhä useampia asioita - kuten vaikkapa terveyttä tai toimeentuloa - väitettävän "ihmisoikeudeksi". Vaikka puhujan tarkoitus on yleensä hyvä, on väite paitsi väärä, usein myös haitallinen.

Jeremy Bentham (1748 - 1832) oli tunnetusti sitä mieltä, että puhe ihmisoikeuksista on "hölynpölyä puujaloilla". Hyviä ja kauniita asioita voidaan kyllä helposti julistaa oikeuksiksi, mutta se ei tuo niitä lähemmäksi todellisuutta, jos resurssit toteuttamiseen puuttuvat. Kirjahyllyssäni komeileva Pohjois-Korean Sosialistinen Perustuslaki vakuuttaa maan kansalaisilla olevan oikeus ilmaiseen terveydenhuoltoon, koulutukseen ja kylpylälomiin, mutta todellisuus ei taida olla yhtä ruusuinen.

Oikeuspuhe harhauttaa keskustelun sivuraiteille - ikään kuin sairaus tai köyhyys olisivat lainopillisia ongelmia, jotka voidaan ratkaista tuomioistuimissa. Juridinen saivartelu ja jalan polkemisella säestetty oikeuksien vaatiminen ei kuitenkaan tuo todellisia ratkaisuja yhtään lähemmäksi.

Oikeuslässytyksellä on myös passivoiva vaikutus ihmisten asenteisiin ja käytökseen. Ihmisoikeudet kuuluvat määritelmällisesti kaikille, eikä niitä voi menettää tai ansaita. Miksi vaivautuisin elämään terveellisesti tai työskentelemään ahkerasti, jos minulla on joka tapauksessa oikeus terveyteen ja toimeentuloon?

Liekö liekki Amorin, mi' sisimpääni korventaa?

2007-11-20T13:52:00.000+02:00

Haluaisin tunnustaa lapsellisen kepposen. Kävin rekisteröitymässä www.rakkausrunot.fi -palveluun ja jätin sinne teiniromanssien joukkoon seuraavat lyyriset hengentuotteet:

Polte

Mut lumos ensi katsellaan
tuo tummasilmä kaukomaan.
Ja välistä pitkien ripsien
iski sieluuni liekki rakkauden.

Vaan koitti pian Suomeen paluu,
tääll' räntäsade outo, harmaa valuu.
Ja miks' on polte rakkauden
nyt tarttunut myös vetehen?

Ja toinen vähän modernimpi ilman loppusointuja:

Lahja

Luulin jo hukanneeni lahjasi,
kipunoivin rubiinein
ja karmiininpunaisin safiirein
somistetun korun.

Mutta sitten muistin,
että timantit ovat ikuisia.

Runojen tulkintaa saattaa helpottaa tieto siitä, että lääkiksessä on parhaillaan menossa infektiotautien jakso. Jos veneerinen symptomatologia ei edellenkään aukea, löytyy kommenteista spoilerit.

Aihepiirin klassikko on kyllä tämä JAMA:ssa(!) vuonna 1942 julkaistu limerikki.

Onko psykologinen jälkipuinti vahingollista?

2007-11-08T12:57:00.000+02:00

Jokelan koulusurmien, Konginkankaan bussionnettomuuden ja Estonian uppoamisen tapaisten tapahtumien jälkeen ihmisissä herää voimakas tarve tehdä asialla jotakin. Osa tahtoo vilpittömästi auttaa, osaa taas motivoivat poliittiset irtopisteet, julkisuus, raha tai tirkistelynhalu.

Pääministeri Vanhanen ilmoitti tuoreeltaan, että "jälkihoitoa tarvitaan paljon". Toivon, ettei hän tarkoita uhrien omaisille ja koululaisille järjestettävää psykologista jälkipuintia, sillä sen hyötyjä ei ole pystytty osoittamaan. Cochrane-katsauksen perusteella näyttää päinvastoin siltä, että jälkipuintiryhmään osallistuneiden riski sairastua traumaperäiseen stressireaktioon saattaa jopa lisääntyä.

Auttamiskeinojen rajallisuuden hyväksyminen on monille vaikeaa. Lääkityksen, leikkauksen tai psykologisen intervention toteuttaminen on yleensä melko suoraviivaista. Paljon vaikeampaa on tehdä päätös niistä pidättäytymisestä silloin kun odotettavissa olevat haitat ovat hyötyjä suurempia.

Ennen kuin varhaisen jälkipuinnin turvallisuus on varmistettu, olisi sen käytöstä rutiinimaisena osana kriisityötä parasta luopua.

Netin kautta tarttuva syöpäläistauti?

2007-10-27T15:47:00.000+02:00

(Varoitus: tämä ei ole huolellinen lääketieteellinen katsaus vaan mielipidekirjoitus)

Mielenterveyspotilaiden harhaluulot ovat usein varsin yksityiskohtaisia, todentuntuisia ja "tarttuvat" välilä jopa potilaan lähipiiriin (folie à deux).

Esimerkiksi moniin mielenterveyden häiriöihin ja päihteiden vieroitusoireisiin voi liittyä delusionaalinen parasitoosi eli syöpäläisharhaluulo. Se voi myös esiintyä yksinään ilman mitään muuta sairautta.

Syöpäläisharhaluuloinen potilas on vakuuttunut siitä, että hänen ihollaan tai sen alla ryömii hyönteisiä. Ääritapauksessa hän saattaa raapia ihonsa riekaleiksi tai yrittää poistaa syöpäläisiä jollakin terävällä esineellä. Hyönteiset ovat voineet potilaan mukaan vallata koko talon, vaikka potilas myrkyttää sitä jatkuvasti ja pesee lakanansa valkopyykkiohjelmalla päivittäin. Ei ole tavatonta, että puolisollakin alkaa ilmetä samanlaista hyöteiskutinaa.

Jotta lääkäri uskoisi, että hyönteiset ovat todellisia, potilas säilöö niitä tulitikkurasiaan tai minigrip-pussiin. Lääkärin mikroskoopin alla "syöpäläinen" näyttää kuitenkin nöyhdältä, kuolleelta iholta tai hedelmäkärpäseltä. Iho-oireetkin sopivat raapimisen aiheuttamaan neuroottiseen ihorikkoon.

Usein potilaita on vaikea saada vakuuttumaan vaivan psyykkisestä luonteesta, ja hän kokee tutkimusten olleen riittämättömiä, vaikka lääkäri olisi huolella sulkenut pois somaattiset taudit. Reaktio harhaluulodiagnoosiin on usein loukkaantuminen tai agressio.

Koska elämme 2000-lukua, ovat syöpäläisharhaluuloiset löytäneet toisensa internetin avulla. Tässä otteita eräästä nettikeskustelusta:

You may even be inclined to think this is in my head. I ask you to
please reserve that judgment though. This isn't the case. I'm a highly educated professional and completely sane! I'm just still trying to find answers to this problem.

I am afraid to get into a relationship for fear my problem will be discovered. Oh, by the way, did I mention that whenever I walk into a room where there are animals, the animals inevitably start to scratch? Nice huh? I have two cats of my own. Neither have fleas nor any other parasite (had them checked). Yet, whenever I enter the room,they scratch.

I went to an emergency room about 3 years ago w/ a fruit fly myiasis theory and was almost committed for 'delusional parasitosis'. .... I bought a microscope to prove it - but could never get any good mite specimens. ... I put vaseline on them in an attempt to sooth the area - and lo and behold the bastards started coming out. I have identified a couple different larvae, pupae, and eggs using my microscope - I again thought they were fruit flys - but none of the literature made any sense. I knew they were small flies and I ran across references to the phorid fly and how it infests dead bodies in morgues and mausoleums. I know that this is the culprit. What do I need to do to get confirmation of this (without getting committed)?

Anyone who is experiencing the same - please email me - we can help each other.

Lääkäreiden diagnooseihin pettyneet potilaat kehittelevät fantastisia teoriota kutinoilleen ja taputtelevat toisiaan virtuaaliolkapäälle. Jotkut tietävät taudinaiheuttajan olevan vesihyppiäinen, joka leviää ranskalaisen pulloveden välityksellä. Toiset arvelevat syyllisen olevan puuvillateollisuuden geenimanipuloima E.Coli -bakteeri tai sukkulamadot.

Suurimman suosion saavuttanut joukkohysteria on nimeltä Morgellons disease, jolla on lukuisia potilaiden ylläpitämiä nettisivuja ja tutkimussäätiö. Oireisiin kuuluvat hyönteistuntojen lisäksi ihosta esiin työntyvät eri väriset "kuitusäikeet" (ilmeisesti nöyhtää vaatetuksesta).

Netissä hypokondrikot, somatisoijat, harhaluuloiset ja puoskarit vahvistavat toistensa deluusioita ja salaliittoteorioita, lähettävät lelumikroskoopeilla otettuja kuvia, ja ovat saaneet televisiouutisetkin mukaan paniikin lietsontaan.

Vaikka kyse on harhaluulosta, on potilaiden hätä ja kärsimys todellista. Pakkomielteisten "vertaistuki" toisilleen on varsin todennäköisesti este oikean diagnoosin ja hoidon hyväksymiselle, mikä on valitettavaa, sillä psykotrooppisella lääkityksellä enemmistö syöpäläisharhaluuloisista potilaista pääsee remissioon.

Alun valokuva on pyykkinöyhtää halpamarketin mikroskoopissa.

Eläkejärjestelmän perusteet, 1 op

2007-10-21T12:38:00.001+02:00

Ottaen huomioon, kuinka massiivisista rahasummista asiassa on kyse, harvinaisen moni on täysin pihalla maamme eläkejärjestelmän luonteesta. Monille tulee esim. yllätyksenä, että:

Nykyiset eläkeläiset ja suuret ikäluokat ovat ansainneet vain pienen osan eläkkeistään. Suomalaisessa järjestelmässä edellinen sukupolvi maksattaa eläkkeensä parhaansa mukaan nykyisellä sukupolvella, ja nykyinen puolestaan seuraavalla.
Siis kun palkastasi katoaa keskimäärin 21% työeläkemaksuihin, rahastoituu vain murto osa siitä tuleville vuosille. Kolme neljäsosaa menee nykyisten eläkkeiden maksamiseen.
Suuri osa ei edes käsitä, kuinka paljon eläkemaksuja maksaa. Palkkakuitissa näkyy vain työntekijän elämaksu - työnantajasi maksaa sen lisäksi yli kolme kertaa isompaa työnantajan eläkemaksua. Riippumatta siitä millä nimillä maksuja kutsutaan, molemmat ovat kuitenkin pois palkoista.
Suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle pitää työeläkemaksua nostaa 5-6 prosentilla menojen kasvaessa. Mitä myöhemmin maksua nostetaan, sitä suurempi korotuksesta tulee, koska maksajia ja aikaa on vähemmän.
Lähiaikoina eläkkeelle jäävät tulevat saamaan enemmän kuin ovat itse maksaneet järjestelmään. Me 1980-luvulla syntyneet tulemme olemaan ensimmäisiä, jotka saamme vähemmän kuin olemme maksaneet, ja 2000-luvulla syntyneiden kannalta diili on vielä huonompi.
Kaikki laskelmat perustuvat tietysti siihen, että kansantalous kasvaa entiseen malliinsa, eikä esim. ilmastonmuutos, öljyn loppuminen, tms. oleellisesti hidasta BKT:n kehitystä.

Henk. koht. tuntisin oloni turvatummaksi, jos Suomessa olisi samanlainen kokonaan rahastoiva järjestelmä kuin esim. Hollannissa tai USA:ssa.

Ei hätää, meillä on mistä tinkiä

2007-10-21T12:23:00.000+02:00

Suomessa jännätään nyt sfinkterit kireänä realisoituuko hoitajien joukkoirtisanoutuminen. Mielissä välkkyvät kauhukuvat hoidon puutteessa kuolevista sydänlapsista ja keskosista.

Vaan huoli pois. Siitä ei ole montakaan kuukautta, kun lehdistössä siteerattiin (ilmeisesti edelleenkin julkaisematonta?) tutkimusta, jonka mukaan leikkauksista 30-40 % on turhia, terveyskeskuksissa 2-3 kertaa liikaa henkilöstöä ja sairaalapaikkojakin 5 000 liikaa.

Asialla olivat muistaakseni tilastoja syynäilleet Kuopion sosiologit tai hallintotieteilijät, joista yksikään ei ole tainnut tehdä päivääkään kliinistä työtä. Siitä huolimatta luotan vakaasti heidän löydöksiinsä. Kuopiolaisten pitää vain kertoa, mitkä terveydenhuollon toimenpiteet ovat niitä turhia niin hoitajalakosta selvitään potilasturvallisuuden vaarantumatta.

Kyllä vain tohtori, olen allerginen kaikille muille kipulääkkeille

2007-10-18T13:50:00.000+02:00

Terveystietojen tallennus, luottamuksellisuus ja saatavuus ovat ikuisuusongelmia, joiden ratkaisemiseksi on upotettu satumaisia summia niin Suomessa kuin muualla maailmassa. Näin tullaan tekemään jatkossakin, sillä nykyiset järjestelmät ovat keskeneräisiä, hitaita, epäluotettavia ja epäyhteensopivia.

Viimeisin villitys maailmalla on vierittää vastuuta tietojen ylläpidosta kuluttajalle itselleen. Sekä Microsoft että Google ovat pykäämässä pystyyn palveluita, joihin kuluttajat voivat varastoida omaa terveyttään koskevia tietoja ja antaa niitä sitten hoitohenkilökunnan käyttöön.

On helppoa kuvitella potilasryhmiä, joille tällaisesta palvelusta saattaa olla hyötyä, mutta aivan yhtä helppoa on keksiä potilaita, joiden kohdalla itse ylläpidetty tietovarasto on arvoton.

Sinänsä kehitys on tervetullutta, sillä tällä hetkellä tavallisten, työssäkäyvien ihmisten tiedot omasta terveydentilastaan ovat hämmästyttävän heikkoja. Ei tiedetä tai muisteta mitkä rokotteet ovat voimassa, minkä nimisestä lääkkeestä viimeksi sai ikäviä sivuvaikutuksia, missä leikkauksissa sitä vuosien varrella on tullut oltua, jne. Avainkysymys on se, kenen ajalla ja rahalla ne tiedot sinne järjestelmään syötettäisiin...

Mistä tästä saa kuvat kytkettyä pois?

2007-10-15T21:14:00.000+02:00

Embryologian kirjan lukeminen muistuttaa Wes Cravenin tai Rob Zombien vastenmielisimpien kauhuelokuvien katsomista. Jokaista sivua kääntäessä saa pelätä, millainen kammottavasti epämuodostunut sikiö seuraavaksi hyppää silmille. Kauhugallerian ahdistavin ilmestys on mielestäni harlekiinisikiö. En viitsi linkittää tähän kuvia, uteliaat löytävät niitä kuitenkin googlella ja toivovat sitten etteivät olisi. Sen sijaan voisin laittaa erään kirkonmiehen kuvauksen näkemästään:

On Thursday, April 5, 1750, I went to see a most deplorable object of a child, born the night before of one Mary Evans in 'Chas'town. It was surprising to all who beheld it, and I scarcely know how to describe it. The skin was dry and hard and seemed to be cracked in many places, somewhat resembling the scales of a fish. The mouth was large and round and open. It had no external nose, but two holes where the nose should have been. The eyes appeared to be lumps of coagulated blood, turned out, about the bigness of a plum, ghastly to behold. It had no external ears, but holes where the ears should be. The hands and feet appeared to be swollen, were cramped up and felt quite hard. The back part of the head was much open. It made a strange kind of noise, very low, which I cannot describe. It lived about forty-eight hours and was alive when I saw it.

Intialais-savolaiset radiologit

2007-10-15T18:25:00.000+02:00

LifeIT -niminen yritys aikoo ryhtyä tuottamaan intialaisten radiologien etälausuntoja. Vai ovatkohan radiologit sittenkin savolaisia, sillä näissä lausunnoissa vastuu siirtyy kuulijalle:

Ulkomainen lääkäri suorittaa vain teknisen lausunnon, joten hoitovastuu ei siirry Suomesta minnekään, sanoo LifeIT:n toimitusjohtaja Teemu Paavola.

Työ ja palkkio lähtee Intiaan, mutta vastuu säilyy Suomessa. Juu-u, kuulostaapa hyvältä diililtä...

Tuskin on pelkoa, että Suomen viranomaiset hyväksyisivät tällaisen virityksen, mutta kunhan lainsäädäntö ja sertifiointi etenee, ilmestyy markkinoille ennen pitkää yrittäjiä, jotka ottavat myös vastuun laadusta. Kieli-, kulttuuri-, ja epidemiologiset erot tulevat tietysti rajoittamaan mahdollisuuksia, mutta olisin kovin yllättynyt jos terveydenhuolto säilyisi tulevaisuudessakin yhtä nurkkakuntaisena kuin mitä se nykyään on.

Mikä sairaus?

2007-10-03T16:12:00.001+02:00

Vaihteeksi hieman lääketiedettä. Kuvan potilaiden iholle on ilmestynyt vaaleaa, puuterimaista ainetta. Mistä on kyse ja mikä sairaus potilailla on? Vastaus kommenttilaatikossa.

Opetusvideo: potilaan haastattelu

2007-09-21T14:43:00.001+02:00

Viime aikoina on painotettu tarvetta kehittää lääkäriopiskelijoiden valmiuksia ihmisen konkreettiseen ja emotionaaliseen kohtaamiseen ja kuuntelemiseen. Potilas-lääkärisuhteen ja vuorovaikutustaitojen merkitystä pyritään havainnollistamaan mm. opetusvideoiden avulla. Opiskelijat katsovat näyttelijöiden esittämän vastaanottotapahtuman, ja miettivät ryhmässä miten esimerkkilääkäri suoriutuu tilanteesta. Materiaali on ainakin Tampereella pääsääntöisesti melko vanhaa, ja videoista huokuva 80-luvun henki usein hymyilyttää nykypäivän opiskelijoita.

A drug created to solve a problem created by a drug created to solve a problem created by a drug

2007-09-17T23:05:00.000+02:00

Allaoleva ei sitten perustu huolelliseen tutkimukseen, vaan kuulopuheisiin ja muistikuviin.

Korvaushoitoon tarkoitettu Subutex eli buprenorfiini on käsittääkseni syrjäyttänyt heroiinin Suomen katukaupan suosituimpana opioidina. Tilanne on perverssi - ratkaisusta on muodostunut suurempi ongelma kuin alkuperäisestä ongelmasta.

Väärinkäyttäjät nauttivat buprenorfiininsä suonensisäisesti, koska silloin aineesta saa paremmat kicksit. Ongelmaan on kehitetty ovela farmakologinen ratkaisu. Suboxone-tabletti sisältää buprenorfiinin lisäksi naloksonia. Ruoansulatuskanavan kautta otettuna naloksonin vaikutus on vähäinen, mutta suonensisäisesti annosteltuna se on voimakas opioidiantagonisti. Niinpä Suboxonen piikittämisestä ei seuraakaan euforia, vaan välittömät vieroitusoireet.

Vaan addikteilta ei lopu ideat kesken. Esim. tämä herrasmies on havainnut, että kun tabletin jauhaa ja nuuskaa, on huumaava vaikutus edelleen varsin voimakas. No, parempi kai tämäkin, koska suonensisäiseen käyttöön liittyy paljon vaarallisempia komplikaatiota.

...vie kalatkin merestä

2007-09-09T12:01:00.000+02:00

Hesari on nähnyt soveliaaksi työntää sorkkansa kunta-alan tuloneuvotteluihin propagandapläjäyksellä, joka on otsikoitu "Lääkäreiden palkat kunta-alan huippua". Nettipuolella kyselläänkin jo suoraan, ovatko lääkärit liian hyvin palkattuja. Myös YLE on tarttunut uutiseen, ja kertoo, että "Lääkäreiden palkat nousseet kunnissa eniten"

Jälkimmäistä väitettä voi pitää jo suorana valheena, sillä palkkojen ja hintojen kasvua on normaalisti tapana vertailla prosentteina, ei euroina. Kun näin tehdään, huomataan lääkäreiden palkkakehityksen olevan kunta-alan keskitasoa. Jutun nimeksi sopisikin paremmin esim. "Sairaanhoitajien palkat kasvaneet nopeammin kuin lääkärien", sillä tuokin tieto löytyy esitetystä tilastosta kun huomaa katsoa (noin 42% vs. 40%) .

P.S.
HS:n tilastossa näkyy kokonaisansiot, jotka pitäisi suhteuttaa tehtyy tuntimäärään. Esim. hoitotakuun vuoksi on viime vuosina purettu jonoja tekemällä runsaasti ylitöitä. Silloin kokonaisansiot ovat tietysti nousseet, vaikka tuntipalkka ja säännöllisen työajan palkka olisi pysynyt samana.

T-vitamiini

2007-09-08T12:14:00.000+02:00

1800-luvun merkittävimpiin fysiologeihin kuulunut Charles-Édouard Brown-Séquard keksi vanhemmiten piikittää itseensä koirien ja marsujen kiveksistä murskattua uutetta. Hänen mukansa tämä eliksiiri palautti nuoruuden vireyden ja voimat. Kuten arvata saattaa, toimenpiteestä tuli pian muoti-ilmiö varakkaiden herrasmiesten keskuudessa. Brown-Séquardin injektion testosteronipitoisuudet olivat kuitenkin niin mitättömiä, että kyse oli puhtaasta placebo-efektistä.

Tämä tarina tuli mieleeni, kun luin iltapäivälehdestä artikkelia "miesten vaihdevuosista". Ajatus testosteronivajeesta uppoaa helposti maallikkoon, sillä kukapa ei haluaisi olla viriili testosteronikarju. Lihaksetkin voisivat kasvaa ilman rasittavaa huhkimista.

On totta, että osa miehistä sairastuu vanhemmiten todelliseen hypogonadismiin, mutta luulen että kyse on sittenkin melko pienestä joukosta. Kun andopaussin oireiksi mainitaan vetämätön olo, jaksamattomuus ja erektiohäiriöt voidaan kuitenkin olla varmoja, että vastaanotolle on tiedossa jonoa. Jokaiselle näistä vaivoista kuitenkin löytyy huomattavasti yleisempiä syitä kuin endokriininen häiriö. Mutta ajatus yhdestä ihmelääkkeestä on houkutteleva - jospa ei tarvitsisikaan laihduttaa, harrastaa liikuntaa ja nukkua riittävästi, vaan testolaastari takapuolessa hoitaisi homman? Parasta tarkistaa hormonitilanne, ennen kuin ryhtyy vaivalloiseen elämäntaparemonttiin, järkeilee keskiverto-ukko.

Mikähän firmat valmistavat seerumin testosteronin ja LH:n mittaamiseen tarkoitettuja kittejä? Pitäisi varmaan ostaa osakkeita.

Miksi uudet rokotteet ovat harvassa

2007-09-06T18:54:00.000+03:00

Lääkiksessä oli tänään asiaa rokotteista. Aiheeseen liittyen haluaisin suositella lempipsykiatrini Theodore Dalrymplen kirjoittamaa artikkelia, jossa kerrotaan, miksi lääkeyhtiöt eivät enää panosta tosissaan rokotetutkimukseen.

Lyhyt vastaus on Cutterin poliorokotetragedian jälkimainingeissa tehty oikeuspäätös, jonka mukaan rokotteen valmistaja on oikeudellisessa vastuussa sen mahdollisesti aiheuttamista vahingoista, vaikka valmistaja olisi noudattanut kaikkia määräyksiä ja sen hetkistä parasta tietoa.

Viimeisin voitto juristeille ja tappio koko muulle maailmalle nähtiin, kun GlaxoSmithKline veti borrelioosirokotteensa markkinoilta. Haitallisia sivuvaikutuksia ei pystytty osoittamaan, mutta pelkkä epäilys riitti GSK:lle - se ei halunnut ryhtyä kalliiseen oikeustaisteluun.

Litteräärit leidit

2007-09-06T17:43:00.000+03:00

Kirjamarkkinoilla jyllää näemmä uusi tyylilaji - julkkissutturoiden ihmissuhdekirjat.

Aikaisemmin meitä on jo siunattu Viivi Avellanin sinkkuoppaalla ja Susan Kurosen paljastelukirjalla, ja nyt pääsemme kuulemaan Susanna Sievisen viisauksia sukupuolisen yhdyselon saralta kirjassa Prinsessa ja puoli valtakuntaa.

Ihmissuhdeneuvojen ottaminen vastikään eronneelta edustusvaimolta vaikuttaa minusta yhtä hyvältä idealta kuin sijoitusvinkkien tiedustelu velkavangilta, mutta toisaalta tällaiset kirjat tarjoavat kiehtovan katsauksen tietynlaisen ihmistyypin sielunmaisemaan.

Esimerkiksi Sievinen purkaa katkeruuttaan ilmoittamalla, että mies jolla ei ole alituiseen tavara terhakkaasti pystyssä loukkaa prinsessaansa. Mahtaa olla Susannalla vaikeaa, prinsessaharhoista kärsivä cosmokana kun on epäilemättä tehokas lääke priapismiin.

Vaikka näissä kirjoissa on jotain samantapaista perverssiä lumoa kuin liikenneonnettomuuksissa tai groteskeissa epämuodostumissa, taidan kuitenkin jättää ne lukematta. Luulen että kaivaisin viimeistään kolmossivulla silmät päästäni myötähäpeästä kouristellen.

Maailmassa on kenties sittenkin Jumala, sillä aikaisemmat yrittäjät tällä kirjallisuuden saralla ovat flopanneet taloudellisesti. Siksi neuvon emotionaalisesta inkontinenssistä kärsiviä julkkiksia tekemään vastaisuudessa niin kuin me muutkin kroonisesti tyytymättömät marisijat. Kirjoittakaa blogeja, säästyy sentään metsää.

Kaikkihan me olemme tasa-arvoisia, toiset vain vähän enemmän

2007-09-04T19:15:00.000+03:00

Ruotsi aikoo maksaa "isyysbonusta", jolla pyritään saamaan isät käyttämään vanhempainlomia yhtä ahkerasti kuin äidit. Tavoitteena on lisätä tasa-arvoa, eli siis vahvistaa naisten asemaa työelämässä.

Kokevatkohan lapsettomat työntekijät tällaisen politiikan tasa-arvoa edistävänä? Hehän nämä bonukset loppupeleissä maksavat. Nämä tulonsiirrot heikentävät yksin asuvien jo entuudestaan huonompaa talodellista asemaa. Vaan kukapa heitä kuuntelisi, demokratiahan on enemmistön diktatuuria ja enemmistö ihmisistä on perheellisiä. Maataloustuet ovat pikkusummia verrattuna niihin rahoihin, joilla ihmistaimien kasvatusta pohjoismaissa eri tavoin tuetaan. Toivottavasti joku keksii vaatia myös lapsettomille bonusta siitä hyvästä, etteivät he myötävaikuta maapallon ylikansoitukseen. Sitten kaikki ruotsalaiset voivat maksaa toisilleen avokätisiä tukia, eikä kukaan joudu jäämään kansankodin ulkopuolelle koirankoppiin värjöttelemään.

Äidinmaidon korvikkeiden valmistajat ovat ainakin tyytyväisiä Ruotsin päätökseen, biologia kun ei ole pysynyt tasa-arvokehityksen mukana. Vaan eiköhän jossakin tuon feminismin mallimaan yliopistossa jo tutkita, kuinka Svenille ja Göranille voitaisiin kasvattaa toimivat rintarauhaset. Kookkaista ryntäistä on kuulemma haittaa liikuntaa harrastaessa, joten samalla tulisi kavennettua mies- ja naisurheilijoiden välistä epätasa-arvoa.

Kokeile mieluummin tupakkalakkoa, Aki

2007-09-03T20:03:00.000+03:00

Suomalaiset elokuvatuottajat ovat näemmä julistaneet tuontantosulun, koska he eivät ole tyytyväisiä saamansa tuen määrään. Ennustan laajamittaista kalabaliikkia kaduille, yleisen järjestyksen murenemista ja talouselämän rattaiden lamaantumista.

Viime aikoina monet ryhmät ovat puolustaneet pyhää oikeuttaan elää toisten rahoilla. Seuraavaksi näemme arvatenkin työttömien lakon ja eläkeläisten työnseisauksen. Opiskelijathan ehtivät lakkoilla jo viime vuonna. (Omasta puolestani kaikki opintoetuudet voisi lakkauttaa - ellei ihminen itse pidä omaa koulutustaan kannattavana investointina, miten hän voi vaatia sitä yhteiskunnalta?)

Olisi oikeastaan kiinnostavaa nähdä, mitä tapahtuisi, jos koko maailman ammattimainen kulttuuri- ja viihdeteollisuus menisi muutamaksi vuodeksi lakkoon. Henkilökohtaiseen elämääni se tuskin vaikuttaisi juuri mitenkään. Maailmassa on jo nyt enemmän hyviä elokuvia, TV-sarjoja, musiikkia, tietokonepelejä ja kirjoja kuin kukaan ehtii yhden elämän aikana kuluttamaan. Internetin ansiosta niihin on helppo päästä käsiksi vaikka ammattiartistit ja jakelukanavat laittaisivat lapun luukulle.

Minusta se näyttää musteläiskältä

2007-08-17T22:37:00.000+03:00

Tappajahoitaja-lööpit ovat jälleen pulpauttaneet pintaan yhden terveydenhuollon kestopuheenaiheista, nimittäin työntekijöiden soveltuvuustestauksen.

En lakkaa ihmettelemästä sitä lapsenomaista uskoa, jolla monet suhtautuvat ns. persoonallisuustestien kykyyn seuloa hakijoista sopivimmat. Harva näistä testeistä täyttää alkeellisimpiakaan reliabiliteetin vaatimuksia, ja validiteettiä on usein jo määritelmällisesti mahdotonta todistaa. Jos testi sanoo, että olet "intuitiivinen" ja "spontaani", niin siihen on vaikea väittää vastaan.

Reliabiliteetti on sitä luokkaa, että suosittu Myers-Briggs-tyyppi-indikaattori antaa 47 prosentille vastaajista eri persoonallisuustyypin uudella testikerralla. Ja tällä testillä testataan Amerikassa vuosittain yli kaksi miljoonaa työnhakijaa!

Validiteetissäkään ei ole kehumista. Dagens Nyheter -lehti järjesti muinoin kokeen, jossa vertailtiin erään laajalti käytössä olevan persoonallisuustestin ja "astrologisen luonnekuvan" tuloksia. Useimmat koehenkilöt arvioivat astrologisen luonnekuvan olevan osuvampi kuvaus heidän persoonallisuudestaan.

Aiheeseen liittyen, uusimmassa Lääkärilehdessä oli arvostelu psykopälpätystä ja -rahastusta vastustavasta kirjasta nimeltä Älkää säätäkö päätänne, häiriö on todellisuudessa. Opus vaikuttaa kiinnostavalta, pitänee silmäillä jos näkyy joskus kirjastossa.

Myöhempi lisäys:
Olen positiivisesti yllättynyt siitä, että arkkiatri Pelkonen on rohjennut julkisesti epäillä soveltuvuuskokeiden luotettavuutta ja kutsunut niitä palikkatesteiksi. Yleensä hän on vain kaivannut aiheeseen kuin aiheeseen lisää keskustelua, pohdintaa, selvityksiä ja mietiskelyä. Tosin taisi hän joskus kritisoida laajamittaista huumetestaustakin, ja oli tietysti oikeassa siinäkin. Isojen joukkojen rutiininomainen testaaminen muutaman marginaalitapauksen takia on tuhlausta.

Reseptinkirjoitusoikeus

2007-08-10T23:45:00.000+03:00

Hädin tuskin on muuntokoulutushanke saatettu ansaittuun haudan lepoon, kun tuore terveysministerimme on jo ajamassa hoitajien reseptinkirjoitusoikeutta. Hoitajat saisivat määrätä yleisimpien lääkkeiden lisäksi mm. röntgentutkimuksia ja laboratoriokokeita. Hoitajajärjestöjen kerrotaan kannattavan hanketta.

Minä olen hieman hämmentynyt, koska muistelen elävästi lukeneeni lehdestä, kuinka kova kiire ja työtaakka hoitajilla on jo omissa töissään. Pitääkö heille vielä siirtää lääkäreidenkin hommat? Ja jos hoitajan tehtävä on lääkitä, niin kenen tehtävä on sitten hoitaa?

Looginen jatkoaskel olisi tietysti pikakouluttaa parempikuntoiset potilaat tekemään osan hoitajien tehtävistä. Syöttäminen, peseminen ja vessaan taluttaminen sujuu varmaan ilman ammattikorkeakoulututkintoakin.

Potilasresursseja voisi hyödyntää laajemminkin terveydenhuollossa. Kukaan tuskin huomaisi eroa, jos alan taloustieteilijät, sosiologit ja ministeriön miehet rekrytoitaisiin vastaisuudessa suljetuilta osastoilta.

Luominen ja tuska

2007-08-03T18:36:00.001+03:00

Palatessani kesälomalta huomasin, että joku kaunosielu on koristanut asuntoni julkisivua ns. katutaiteella. Kolme kookasta mustaa kirjainta on piirretty rennolla otteella. Sulavat tussinvedot viestivät dynaamisesta elinvoimaisuudesta ja spontaanista ilmaisuvoimasta. On ilahduttavaa nähdä, etteivät vallanpitäjät ole täysin onnistuneet tukahduttamaan nuorison luovuutta.

Pahoittelen vain sitä, että en päässy ihailemaan mestaria työssään. Voima-lehdestä ja Kapinatyöläisestä olen lukenut, että kaikki tila on julkista tilaa, ja että taide ei voi olla rikos. Tässä hengessä olisin halunnut palkita artistin scarification-tyyppisellä body modification teoksella. Kuulemma Malesiassa ja Singaporessa valtio kiittää katutaiteijoita ihan lakisääteisesti tällä tavoin. Oltaisiinpa Suomessakin yhtä taideystävällisiä.

"Rikoksen palkka", 1994.
Rottinki orvaskedelle

Mutta onko meillä varaa siihen?

2007-07-26T18:14:00.000+03:00

Oletteko huomanneet, että kun joku sanoo puolustavansa ns. pehmeitä arvoja, on hän yleensä seuraavassa lauseessa vaatimassa kovaa valuuttaa? Vaikka ympäristönsuojelun, vanhustenhoidon, tasa-arvon, yksinhuoltajien jne. puolustajat mielellään kritisoivat markkinataloutta ja voitontavoittelua ("paperikoneen pyörittäminen ei voi olla arvokkaampaa kuin sairaista huolehtiminen"), kelpaa heillekin sen tuottama taloudellinen ylijäämä. Itse asiassa he ovat usein täysin riippuvaisia siitä. Ongelma on siinä, että maa joka satsaa kaiken fyrkkansa voitontavoittelun sijasta vähäosaisten aseman parantamiseen, saa pian huomata, ettei sillä ole enää voittoja joista jakaa.

Olenkin tullut siihen tulokseen, että ns. eettiset kysymykset ovat vuosikymmenien ja -satojen tähtäimellä enimmäkseen teknologis-taloudellisia optimointiongelmia.

Ajatellaanpa vaikka tasa-arvoa. Mikä olisi naisten rooli, ellei yhteiskunnan teollistuminen olisi tehnyt lihasvoiman epäsymmetriasta sivuseikkaa? Vastauksen saa käymällä missä tahansa kehitysmaassa. Länsimaissa naisliike muuttui nojatuolifilosofoinnista merkittäväksi yhteiskunnalliseksi voimaksi juurikin siinä vaiheessa, kun kehittyvä teknologia vapautti naiset kokopäiväisen taloudenhoitajan roolista. Uusi teknologia myös vähensi lihasvoiman tarvetta kodin ulkopuolisessa työssä, jolloin kodeista vapautuneiden tavallisten naisten oli ensimmäistä kertaa mahdollista ansaita omaa rahaa. Riippuvuussuhde miehiin oli katkaistu, ja loppu oli jokseenkin vääjäämätöntä.

Muistaakseni Aristoteles kirjoitti jotain siihen suuntaan, että vaikka orjuus on ikävä juttu, on se kuitenkin kaikissa yhteiskunnissa välttämättömyys, sillä jonkun pitää tehdä paskaduunit (saattaa olla, että hän käytti hieman eri sanoja). Antiikin ihmiset eivät osanneet kuvitellakaan, että jonain päivänä koneet voisivat tehdä samat työt halvemmalla. Näin kuitenkin kävi, ja kas vain: toisten orjuuttaminen muuttui yllättäen ikävästä välttämättömyydestä ihmisoikeusrikkomukseksi. Paitsi tietysti sellaisissa tapauksissa, joissa se on edelleen taloudellisesti perusteltavissa, kuten esimerkiksi asevelvollisuudessa.

Hyvinvointivaltiokin alkoi saada tuulta purjeisiinsa lähinnä siinä vaiheessa, kun omistava luokka havaitsi, että kasvaneen tuottavuuden ansiosta edullisin tapa pitää työväenluokka kurissa ei ollutkaan enää palkata heitä tappamaan toisiaan, vaan tyydyttää heidän perustarpeensa.

Toisaalta itku ja parku ihmisoikeuksien polkemisesta ei tunnu vuosien saatossa hiljentyneen, vaan jokainen toiveen tyydytys synnyttää uuden. Kun on saatu ilmaiset yliopistot ja opintotuet, alkaa marina siitä, että tuet ovat liian pieniä. Tällainen on ihmisen luonto.

Voisin oikeastaan muotoilla tästä lain: "Ihmisoikeudet täyttävät niille varatut resurssit". Hyväntekeväisyyden kohteet eivät tule täältä murheen laaksosta loppumaan, joten pitkällä tähtäimellä oleellisinta on varmistaa, että yhteistä kakkua riittää jaettavaksi.

Tännepäin, täällä marssivat haplorrhinit, sinä myös olet haplorrhini

2007-07-04T14:29:00.000+03:00

Hesarissa hoetaan jälleen vanhaa mantraa, jonka mukaan naisen euro on vähemmän kuin miehen. Sitä ei tietenkään mainita, että naisen työpäiväkin on lyhyempi.

Itse asiassa suomalaisen naisen kokonaisansiot elämän aikana ovat lähes varmasti korkeammat kuin miehen. Suurin syy tähän on tietysti ero eliniässä - keskimääräinen nainen ehtii nauttimaan eläkettä seitsemän vuotta pidempään kuin mies. Lisäksi armeija lyhentää useimpien korkeasti koulutettujen ja kunnianhimoisten miesten työuraa vuodella.

Progressiivinen verotus ja tulonsiirrot siirtävät edelleen varallisuutta miehiltä naisille. Naiset myös käyttävät enemmän yhteisillä varoilla kustannettuja julkisia palveluita.

Ja mikä merkittävintä, miehet ja naiset elävät yleensä yhteisissä kotitalouksissa, joissa elintaso määräytyy pariskunnan kokonaisansioiden mukaan. Muistelen nähneeni Helsingin seudulta paradoksaalisen tilaston, jonka mukaan naiset ansaitsivat Helsingin palkoista varsin vaatimattoman osuuden, mutta asuivat silti huomattavasti miehiä tilavammin. Syy löytyy tietenkin parisuhdemarkkinoiden dynamiikasta. Pienituloiset naiset asuvat useammin vähintäänkin keskituloisen miehen kanssa.

Mutta kaikki tämä on mielestäni lopultakin yhdentekevää. Samalla tavoin voitaisiin vertailla rumia ja kauniita, ekstroverttejä ja introverttejä, lyhyitä ja pitkiä, jne., ja tulokset olisivat aivan yhtä "epätasa-arvoisia".

Ilmeisesti joillakin ihmisillä on hirvittävä hinku rakentaa tällaisia vastakkainasetteluja. Niillä on helppo myydä lehtiä ja kirjoja, provosoida äänestäjiä kopeille ja vaatia rahaa omille tutkimuksille.

Itse olen sitä mieltä, että ihmiset jotka intoilevat kovasti omasta sukupuolestaan, kansallisuudestaan, ihonväristään yms. osoittavat vain sen, että heillä on puutetta yksilöllisistä piirteistä ja saavutuksista, joiden varaan voisi rakentaa positiivista minäkuvaa. Muuten he eivät samaistuisi niin voimakkaasti sellaisiin ominaisuuksiin, jotka he jakavat miljoonien muiden kanssa.

Mutta senhän takia kaikenlainen kollektivismi nimenomaan on suosittua, että se vetoaa pienimpään yhteiseen nimittäjään.

Enemmän vähemmällä

2007-06-27T22:12:00.000+03:00

Viime aikoina otsikoissa vilkkunut terveydenhuollon tuottavuustutkimus on selvästikin korkeampaa tiedettä, jossa hyödynnetään suhteellisuusteoriaa ja kvanttimekaniikkaa. Miten muuten on selitettävissä, että sen tuloksissa aika ja materia eivät noudata klassisen fysiikan lakeja?

Terveyskeskuksissa on kuulemma samaan aikaan sekä lääkäripula että ylimiehitys. Vanhustenhoitoon on pitkät jonot, mutta laitospaikkoja aivan liikaa. Kohtuuttomia palkkiota nostavat kokemattomat keikkalääkärit tekevät töitään hitaasti, mutta ehtivät kuitenkin suorittaa enemmän tarpeettomia toimenpiteitä kuin eurooppalaiset kollegansa. Tästä huolimatta maan terveydenhuollon kustannukset ovat poikkeuksellisen pieniä ja hoitotulokset kansainvälisesti hyviä. Terveydenhuollon ammattihenkilöt eivät tutkijoiden mukaan ole missään nimessä tyhmiä tai laiskoja, vaikka eivät ymmärräkään organisoida työtään järkevästi ja vastustavat kaikkea muutosta.

Jotta esimerkillinen mutta kriisiytynyt terveydenhuoltomme saataisiin kuntoon, pitäisi sairaaloiden ottaa oppia autotehtailta, kohtelematta kuitenkaan potilaita kuin esineitä. Turhia tutkimuksia tulisi karsia, lukuunottamatta niitä, jotka olisi TEO:n mielestä pitänyt tehdä varmuuden vuoksi. Lisäksi on aina muistettava, että potilas on asiakas, paitsi silloin kun hän on väärässä.

Penis Captivus ja Sir William Osler

2007-06-13T19:40:00.000+03:00

Vuonna 1884 oli arvostetussa "Philadelphia Medical News" -lehdessä hätkähdyttävä tapausselostus pariskunnasta, joka kärsi äärimmäisen vaginismin komplikaatiosta nimeltä de cohesione in coitu tai penis captivus. Päättelykykyiset lukijani eivät varmastikaan tarvitse tarkempaa kuvausta tämän luonteeltaan siamilaisen tilan anatomisista yksityiskohdista.

Artikkeliin, jonka oli kirjoittanut muuan "Egerton Y. Davis", on sittemmin viitattu kirjallisuudessa useasti, mikä on hieman noloa, sillä koko juttu paljastui myöhemmin Sir William Oslerin huumorimielessä tekemäksi kepposeksi, jonka oli tarkoitus kritisoida lehden matalaa julkaisukynnystä.

Osler ei muuten ollut kuka tahansa huonolla huumorintajulla varustettu pilailija, vaan aikansa vaikutusvaltaisimpia lääkäreitä, jota mm. Harvey Cushing piti suurena nerona. Osler oli Johns Hopkinsin sairaalan ensimmäisiä johtajalääkäreitä ja on kenties vaikuttanut länsimaiseen lääketieteen opetustapaan enemmän kuin kukaan muu yksittäinen henkilö.

Osler muistetaan myös siitä, että hän kutsui keuhkokuumetta "vanhan miehen ystäväksi", koska se on niin monen kituliaan vanhuksen lopullinen armahtaja. Ei tiedetä, oliko Osler edelleen samaa mieltä, kun hän itse kuoli seitsemänkymppisenä espanjantautia seuranneeseen keuhkokuumeeseen.

Malboromies

2007-06-08T20:58:00.000+03:00

Aki Kaurismäen elokuvat ovat samaan aikaan surumielisiä ja hauskoja, mutta vielä surkuhupaisampaa on miehen nikotiiniaddiktio. Muistan hyvin erään Ylioppilaslehden haastattelun, jossa Aki meuhkasi tupakka huulessa jotain viidennen ydinvoimalan vaarallisuudesta. Kunpa joku kertoisi Akille, että tupakka tappaa pelkästään USA:ssa joka vuosi kaksi kertaa niin paljon ihmisiä kuin Hiroshiman ja Nagasakin atomipommit ja niiden radioaktiivinen laskeuma yhteensä.

Korjaus: Kyseinen haastattelu olikin vasemmistohörhöjen pää-äänenkannatajassa, Voima-lehdessä. Mutta samaa tyylisuuntaahan Ylioppilaslehtikin edustaa.

Alennustila

2007-06-08T20:30:00.000+03:00

Joku kaunis, rikas ja kuuluisa suttura on vapautunut vankilasta, kun ilmoitti olevansa ma-ma-masentunut ja harkitsevansa i-i-itsemurhaa.

Nykyään joka jamppa ja hänen koiransa tuntuu olevan masentunut, mutta koska muistatte viimeksi kuullenne jonkun sanoneen olevansa onneton? Semanttinen ero on tärkeä, koska siinä missä jokainen on oman onnensa seppä, on masennus sairaus, ja vastuu sen parantamisesta on yhteiskunnalla ja lääkärillä.

Jos elämä on keljua, koska on sattunut vaikkapa rattijuopottelemaan, hankkiutumaan työttömäksi yksinhuoltajaksi, tai karkoittamaan kaikki ystävät sietämättömällä käytöksellä, saattaisi joku pitää sitä perusteltuna itsetutkiskelun paikkana. Mutta nykyään ihmiset eivät ole vastuussa edes omasta käytöksestään, ja onnellisuudenkin pitäisi olla jotain, jonka yhteiskunta takaa kaikille.

Luulen, että monet itseään masentuneina pitävät parantuisivat varsin nopeasti, jos lopettaisivat henkisen masturbointinsa ja miettisivät oman napansa sijaan enemmän ympäröivää maailmaa. Vaikka armeija-aikana eletään yleisesti ottaen melko kurjissa oloissa, ei siellä tehdä sen enempää itsemurhia kuin siviilissä. Runtua juostessa kun ei ole aikaa miettiä, että nautinko minä nyt aivan varmasti ainutlaatuisesta elämästäni täysillä, teenkö työkseni juuri sitä mistä haaveilin, ovatko ihmissuhteeni kaikin puolin tyydyttäviä ja plaa plaa plaa.

Siinä vaiheessa hamppuköyden kutsu alkaa vaikuttaa vastustamattomalta, on ihan perusteltua hakea ulkopuolista apua, mutta kannatta silti muistaa, että kukaan muu ei voi ajatella tai käyttäytyä toisen puolesta.

Jumalan Pukki, joka kannat maailman synnin, armahda meitä.

2007-06-05T20:21:00.000+03:00

TEO syyttää lääkäriä kuolemantuottamuksesta, koska hän oli ilmeisesti lähettänyt auton alle jääneen miehen kotiin ilman asianmukaisia tutkimuksia. Mielenkiintoisinta tapauksessa on, että uhrin yliajaneen autoilijan tuomio lieveni käräjäoikeudessa vammantuottamukseksi, kun kävi ilmi, että todellinen syyllinen kuolemaan olikin lääkäri.

Koska olen tyhmä, on minulla vähän vaikeuksia käsittää, miksi lääkärin kyvykkyyden tai kyvyttömyyden pitäisi vaikuttaa alkuperäisen vamman tuottajan rikoksen vakavuuteen. Ehkä joku viisaampi voisi valaista asiaa?

Sivuhuomautuksena haluan vinkata, että jos joskus pitää tappaa joku, kannattaa se tehdä autolla. Ehdottomasti pienimmät tuomiot.

Meidän täytyy vähitellen totuttautua ajatukseen, että olemme noiden halveksittujen mongolien sikiöitä

2007-05-18T23:37:00.000+03:00

Eugeniikka eli rotuhygienia tarkoittaa yhteiskunnallisia toimenpiteitä, joilla pyritään väestön perinnöllisen aineksen "parantamiseen". Useimmille ihmisille sanasta tulee mieleen natsien kaasukammiot ja "ei-toivottujen" yksilöiden sterilointi, jotka edustava n.s. negatiivista eugeniikkaa.

Positiivisella eugeniikalla puolestaan tarkoitetaan toimenpiteitä, joilla pyritään edistämään toivottujen piirteiden yleistymistä. Esimerkiksi kävisi vaikkapa se, jos älykkäille vanhemmille maksettaisiin korkeampaa lapsilisää. Tai se, jos Väestöliitto myöntäisi nobelisteille, elokuvatähdille ja huippu-urheilijoille suuria palkkiota sukusolujen lahjoittamisesta.

Mitä ajattelisit, jos joku suomalainen valtapuolue ilmoittaisi kannattavansa positiivista eugeniikkaa? Toisin sanoen puolue ilmaisisi olevansa huolissa kansamme geeniperimän laadusta, ja ehdottaisi konkreettisia toimenpiteitä, joilla perimä kehittyisi heidän mielestään parempaan suuntaan.

Olisitko huolissasi, jos poliitikot ylipäätään haluaisivat erityisesti edistää jonkuntyyppisten ihmisten lisääntymistä? Olisitko sitä mieltä, että kenenkään ei pitäisi mennä ottamaan kantaa siihen, millaiset geeniyhdistelmät ovat toivottavia?

Vai riippuisiko suhtautumisesi siitä, millaisia piirteitä kyseinen puolue haluaisi suosia? Voisitko peräti kuvitella kannattavasi eugeniikkaa, jos se lisäisi geenipoolissa sellaisia piirteitä, joita itse pidät toivottavina?

Kokoomuksen kansanedustaja Sirpa Asko-Seljavaaran kuuluu jälkimmäiseen ryhmään. Hän perustelee Nykypäivässä 12.5.2006 maahanmuuton lisäämistä sillä, että: "Suomalainen geeniperimä on myös liian samankaltainen, joten uudet geenit virkistäisivät kansaa." Vajaat sata vuotta sitten monissa maissa - Suomi mukaanlukien - maahanmuuttoa haluttiin rajoittaa täysin analogisella logiikalla. Perimän "puhtauden" ajateltiin olevan vaarassa, jos siihen sekoittui vieraita elementtejä.

Sekä ksenofobit että ksenomaanit liikkuvat heikoilla jäillä hakiessaan tukea ideologioilleen lääketieteestä. Harvinaiset, ns. suomalaiseen tautiperimään kuuluvat perinnölliset sairaudet saattaisivat kenties olla sukupolvien päästä vielä harvinaisempia, jos ottaisimme nyt oikein runsaasti maahanmuuttajia, ja he sulautuisivat valtaväestöön. Toisaalta "liian samankaltaisesta geeniperimästä" on se etu, että sopivia elinsiirteitä on helpompi löytää. Tilanne on siis plus miinus nolla.

Biologinen terveytemme tuskin muuttuisi suuntaan tai toiseen, vaikka olisimmekin kaikki muutaman sukupolven kuluttua maitokahvinvärisiä maailmankansalaisia. Argumentit maahanmuuton lisäämiseen tai rajoittamiseen pitää hakea muualta.

Hurja muodonmuutos

2007-05-08T16:51:00.000+03:00

Ajan hammas ei sääli ketään, mutta erityisen ikävästi se kohtelee niitä, jotka ryyppäävät ahkerasti tai syövät humehia. Joidenkin ihmisraunioiden alamäki on mahdollista rekonstruoida varsin graafisesti poliisin arkistosta löytyvien kasvokuvien perusteella.

Näissä shokeeravissa kuvasarjoissa näkyy mitä 15 tai 10 vuotta kovien huumeiden käyttöä tekee. Samanlainen sarja jostain alkkiksesta siideripullojen kylkeen tai tuopinalusiin voisi hillitä nuorison tenuttelua. Kuuleko Hyssälä?

Hieman valoisammalta näyttää kahdeksan vuoden mittainen time-lapse video keskivertonörtistä. Lopun pultsarinviiksiä lukuunottamatta nuorimies ei näytä juuri rumentuvan.

Vanheneminen ja noitavainot

2007-05-02T20:44:00.000+03:00

Keskiajan noitavainoista saa oivan muistilistan vanhenemiseen liittyvistä fysiologisista muutoksista.

Yksi noituuden toteamiseen käytetyistä testeistä oli epäillyn upottaminen veteen. Mikäli hän kellui epäilyttävän hyvin, johtui se oletettavasti siitä, että asianomainen oli luopunut kristillisestä kasteesta, minkä vuoksi vesi hylki häntä. Tai sitten hänellä sattui olemaan osteoporoottisen kevyet luut ja lihasmassan tilalla hyvin kelluvaa rasvakudosta. Mutta mistäs sitä tietää varmasti.

Toisessa testissä syytetylle luettiin jokin erityisen harras ja liikuttava raamatunkatkelma. Mikäli syytetty ei liikuttunut Jeesuksen kärsimyksistä kyyneliin, johtui se arveltavasti siitä, ettei hän paatuneena paholaisen kätyrinä kyennyt myötätuntoon. Tai sitten siitä, että kyyneleritys tuppaa muutenkin vähenemään iän myötä. Mutta näissä asioissa ei kannata ottaa riskejä, ajattelivat aikalaiset.

Kuninkaallisista genitaaleista

2007-04-24T23:25:00.000+02:00

Katsoin vähän aikaa sitten elokuvan "Marie Antoinette". Odotin leffan olevan täydellinen kalkkuna, mutta se olikin ainoastaan kehno ja historiallisesti epätarkka. Visuaalista karkkiakin riitti, eli kyseessä oli positiivinen yllätys.

Elokuvassa - kuten todellisuudessakin - Ranskan kuninkaallisella pariskunnalla oli vaikeuksia tuottaa kruununperillistä. Monarkiassa tämä oli tietysti koko kansakunnan ongelma ja puheenaihe. Kuningattaren ainoa tehtävä oli tehdä jälkeläisiä, joten painostus lienee ollut valtava.

Filmin mukaan ongelma johtui siitä, että Ludvig XVI oli nössö, joka ei tuntenut sukupuolista vetoa Kirsten Dunstin näyttelemään tyrmäävän kauniiseen kuningattareen (realismi hoi?). Kaikki kuitenkin syyttivät lapsettomuudesta Marie-parkaa. Lisäksi luonteeltaan iloinen ja ulospäinsuuntautunut tyttö riutui tylsimysten kansoittamassa hovissa. Masentunut nuori kuningatar alkoi hakea lohtua tuhlaamalla ja bilettämällä villisti. Jos olisin taidekriitikko, kertoisin tämän olevan allegoria teinityttöjen esineellistämisestä ja pahoinvoinnista patriarkaalisessa yhteiskunnassa jne.

Totuus on kuitenkin jälleen tarua ihmeellisempää. Historiallisen Marie Antoinetten ongelmat eivät nimittäin johtuneet yhteiskunnan ahtaista normeista vaan ahtaasta anatomiasta.

What do you call a doctor who graduated at the bottom of his class?

2007-04-20T14:10:00.000+02:00

Jälleen on yksi tentti takana päin. Kaikkea ei ole mahdollista eikä edes tarpeen osata. Välillä kyllä epäilen järjestelmän laadunvalvontaa, kun näinkin laiska ja tyhmä ihminen kuin minä voi niissä pärjätä. Huolestuttavinta tietysti on, että en yleensä ole edes heikoimpien joukossa. Jonkun lääkäriksi ne kellokäyrän vasemman reunan suorittajatkin ennen pitkää päätyvät.

Lääkärit ovat kuin makkaroita. Mitä vähemmän niiden valmistuksesta tietää, sitä levollisemmin yönsä nukkuu.

Tietysti sama taitaa päteä melkeinpä kaikkiin asioihin. Mystiikka ja gloria rapisee äkkiä, kun pääse asioista oikeasti jyvälle.

Buddhalainen lääkäri

2007-04-18T22:06:00.000+02:00

Jokaiselta lääkisopiskelijalta kysytään ennemmin tai myöhemmin, miksi hän haluaa lääkäriksi. Yleensä vastaus on jotain ihmiskehon monimutkaisuuden kiehtovuudesta, tai se ikuinen koska haluan auttaa ihmisiä (aivan kuin muissa ammateissa yritettäisiin tehdä riesaa).

Minun on jo pidempään tehnyt mieli kokeilla, mikä olisi reaktio, jos lataisi pokerinaamalla:
Elämä on kärsimystä. Olen päättänyt viettää omani pidentämällä sitä muille.

Mutta vakavasti puhuen, luulen että äärimmäisen empaattinen ja sadistinen ihminen ovat loppujen lopuksi melko lähellä toisiaan. Kumpikin on poikkeuksellisen kiinnostunut ja tietoinen toisten tunteista. Moni empaatikko muuttuu tarpeeksi ärsytettynä harvinaisen taitavaksi sadistiksi, koska tietää mihin verbaalinen veitsi iskee kipeiten ja kuinka sitä käännetään haavassa.

Riippumatta siitä, sattuuko olemaan pohjimmiltaan kylmä autisti, makeileva samaistuja, vai House-tyyppinen nihilisti, luulen että työssä kuin työssä voi pärjätä, kunhan muistaa Samuel Johnsonin sanat:
Kindness is in our power, even when fondness is not.

Kuningas on kuollut, kauan eläköön kuningas

2007-04-16T15:38:00.000+02:00

Tuore porvarihallitus on Suomen historian suurin. Eikös oikeistolaisten pitänyt olla se porukka, joka kannattaa valtion roolin supistamista ja uskoo markkinavoimien autuuteen?

Toisilta kerättyä fyrkkaakin jaetaan entistä avokätisemmin, vaikka muistelin sellaisen touhun olevan enemmän vasemmiston heiniä. Näin työtätekevän opiskelijan kannalta paras uutinen on, että opintotuen tulorajoja korotetaan 30 prosenttia ja tukeakin 15. Toivottavasti muutos toteutetaan sen verran ripeästi, että minäkin ehdin siitä nauttimaan.

Varsinaisesti olen kyllä sitä mieltä, että nämäkin tuet voisi lopettaa ja siirtyä lainapohjaiseen rahoitukseen. Takaisin ne rahat kuitenkin on maksettava verojen muodossa. Jos opiskelija ei itse arvele, että hänen koulutuksensa on kannattava investointi, miten hän voi vaatia valtiota ajattelemaan niin? Minun puolestani kaikki saavat opiskella pervohistoriaa sydämensä kyllyydestä, kunhan eivät maksattaisi lystiään minun verorahoillani.

Osakemarkkinoiden vapaamatkustaja

2007-04-14T13:30:00.000+02:00

Lääkärilehdissä on usein pieniä artikkeleita raha-asioista ja sijoittamisesta. Yleensä joku julkkislääkäri esittelee omaa sijoitusstrategiaansa, ja perustelee sitä näennäisesti järkevillä argumenteilla.

Koska Internetissä jokainen on kaikkien alojen erityisasiantuntija, on minullakin luonnollisesti vahva näkemys osakesijoittamisesta. Sitä voi harrastaa kahdella tapaa. Ensimmäinen tapa sopii niille, jotka haluavat elämäänsä jännitystä ja haastavan harrastuksen, josta voi kertoa vaikkapa toimittajille. Toinen taas niille, jotka haluavat vaatimattomille säästöilleen parhaan mahdollisen tuotto-riski suhteen pienimmällä mahdollisella vaivalla. Jälkimmäiselle ryhmälle minulla on yksi sana: indeksirahasto.